WALTARI @ NOSTURI 29 04 2015
Huhtikuun kymmenentenä naurahten kerroin, kuinka olen valitettavan usein keskiviikkoisin valinnut mennä sijoitustoiminnan luennon sijaan värivalojen loisteeseen rakastamaan musiikkia ja kuinka huhtikuun lopussa joutuisin juoksemaan suoraan kurssitentistä Nosturille, johon Jonne von Hertzen sitten vastasi kertomalla soittoajan olevan vasta lähempänä puoltayötä, koska juhlassa esiintyy myös esimerkiksi Waltari. Jäin silloin miettimään, että tutusta nimestään huolimatta en oikeastaan tiedä kyseisestä yhtyeestä mitään ja ehkä pitäisi tutustua yhtyeen musiikkiin ennen tätä suurta juhlapäivää, mutta mitähän sitten tapahtuikaan: yhtenä yönä päätin ottaa työkseni tutustua yhtyeen musiikkiin tarkemmin ja ensimmäisen biisin kohdalla ymmärsin, ettei yhtye olekaan itselleni millään tavalla vieras. Waltari nimittäin kuuluu niihin yhtyeisiin, joista olin aikoinaan äärimmäisen innoissani valvoessani öisin auringonnousuun saakka musiikki seuranani ja joiden avulla minä rakensin itseni uudelleen itsetuntoni kadottua koulukiusaamisen seurauksena johonkin tuntemattomaan.
Seisoessani huhtikuun lopussa värivalojen loisteessa Waltarin noustessa lavalle mietin, kuinka ylipäätään on mahdollista unohtaa kuunnelleensa jotain yhtyettä aikoinaan huomattavan paljon? Toisaalta on myönnettävä, että kuuntelen nykyään naurettavan harvoin mitään metallimusiikkiin luettavaa musiikkia, vaikka kyseinen tyylilaji lukemattomine suuntauksineen on vaikuttanut elämääni aikoinaan uskomattoman paljon ja tavallaan luonut pohjan nykyiselle musiikkimaulleni: minä olen huomannut rakastuvani edelleen musiikissa samoihin asioihin kuin esimerkiksi silloin kahdeksan vuotta sitten ja innostuvani tavanomaista enemmän kuullessani sattumalta esimerkiksi jotain melodista death metallia, ehkä nimenomaan siksi innostuin niin suunnattomasti Waltarin noustessa lavalle. Siinä hetkessä oli todellista vaarallisuutta, musiikki tuntui tunkeutuvan
suoraan luuytimeeni ja minä olisin tahtonut huutaa kovempaa kuin olisin koskaan kahdeksan vuotta sitten uskaltanut huutaa, siinä hetkessä minussa asusti vaarallisuus vaaleiden hiukseni alla.
Waltari sai taas hetkellisesti muistamaan,
miltä musiikki aikoinaan tuntui ja mihin
minä alunperin musiikissa rakastuin.
VON HERTZEN BROTHERS @ NOSTURI 29 04 2015
Waltarin jättäessä värivalot taaksensa minussa asui vaarallisuuden lisäksi uskomaton onnellisuus, katselin yleisömeren hitaasti vaihtuvan rauhallisempaan ja unohduin hetkittäin miettimään, kuinka olenkaan onnekas päästessäni kokemaan tällaisia tunteita värivalojen loisteeseen, aivan järjettömän onnekas. Viimeistään siinä hetkessä, kun Von Hertzen Brothers saapui värivaloihin saaden musiikin tunkeutumaan syvälle sydämeeni ja särkemään jokaisen suojamuurini voimakkuudellaan, ymmärsin joutuvani pian luopumaan niistä tunteista tai vähintäänkin saavani kokea niitä huomattavasti harvemmin kuin nykyään: olen kirjoittanut siitä, kuinka uskomattoman paljon nimenomaan livemusiikki itselleni merkitsee ja siksi on myönnettävä, että vaikeinta pikkukaupunkiin muuttamisessa on siitä luopuminen. Livemusiikista on tullut itselleni henkilökohtaisesti tavallaan henkireikä ja rehellisesti sanottuna en oikeastaan tiedä, millaista elämästäni tulee ilman sitä
tai kuinka uskomatonta onnellisuuteni on
esimerkiksi kesäkuun lopussa päästessäni
kokemaan tämän taas hetkeksi
tai oikeastaan minä en tiedä mitään siitäkään, kuinka sanoinkuvaamattoman hyvältä livemusiikki kuulostaa esimerkiksi keikattoman kuukauden jälkeen. Sen kuitenkin tiedän, että hukkuessani musiikkiin huhtikuun lopussa Von Herzen Brothersin löytäessä jokaisen avoinaisen haavani kalpeilta käsivarsiltani ja kaikista rikkinäisimmän salaisuuteni sydämestäni musiikki kuulosti juuri niin suunnattoman hyvältä, että kyyneleet virtasivat poskipäilleni ainoastaan siitä onnellisuudestani ja loputtomasta rakkaudestani. Ensimmäisestä sekunnista viimeiseen rakastin niin järjettömän paljon, ettei sille tunteelle riittäisi yksikään keskeneräinen lauseeni tai rakkausrunoni, se kulki väreinä kalpealla ihollani ja salamaniskuina selkärangassani, silloin se oli enemmän kuin ennen ja mitä Radio Cityyn tulee, minun on onniteltava syntymäpäivän kunniaksi.
Teette hienoa työtä tyypit.
Lähetä kommentti