20. lokakuuta 2014

if you never dream you'll never fly

lapko 125lapko 293
LAPKO @ YO-TALO, TAMPERE 17 10 2014

Sellaisen aina hetkittäin unohtaa ja muistaa vasta palatessaan värivalojen loisteseen, kuinka paljon on mahdollista rakastaa. Lapko tuli elämääni kaikista mustimpana hetkenä, soittaessaan itsensä hauraaseen sydämeeni sai näkemään maailmassa kauneutta ja huutamaan pimeyteen verhoutuvilla kaduilla, sai kuuntelemaan musiikkia tavalla, josta olen edelleen kiitollinen. Muistan sen vuosien takaisen pimeyteen verhoutuneen talviyön, kun kuuntelin ensimmäistä kertaa kyseisen yhtyeen musiikkia ja rakastuin siihen uskomattomaan vahvuuteen, jolle ensimmäinenkään keskeneräinen lause ei koskaan tulisi riittämään: rakastuin musiikin uskomattomaan vahvuuteen ja samalla herkkyyteen, joka ensimmäisellä kuuntelukerralla särki sydämeni tuhansiin palasiin ja kuiskaili rakkauttaan murtaen jokaisen suojamuurini saaden kyyneleet virtaamaan poskipäilleni.

Oikeastaan en tiedä, olenko koskaan rakastunut mihinkään samankaltaisesti tai olenko ylipäätään koskaan osannut rakastaa mitään samanlaisella intensiteetillä: musiikki on itselleni henkilökohtaisesti tärkeintä maailmassa, vuosien mittaan olen kerännyt itseeni uskomattoman määrän sanoinkuvaamattoman kauniita hetkiä värivalojen loisteesta ja huutanut ääneni käheäksi rakkaudestani musiikkiin yleisömeren keskellä, mutta seisoessani kaikkien näiden vuosien jälkeen eturivissä kyseisen yhtyeen noustessa värivalojen loisteeseen tunsin kyynelten tarttuvan silmäkulmiini. Kuin rakastuisin ensimmäistä kertaa elämässäni, mietin huutaessani suunnatonta rakkauttani jokaisella hengenvedollani ja hukkuessani sanoihin one of the questions on the road / is do i ever find a way home: niihin samoihin sanoihin, joihin rakastuin vuosien takaisena pimeyteen verhoutuneena talviyönä ja turvauduin elämäni vaikeimpina hetkinä. Sellaiseen voimakkuuteen rakastuu aina uudelleen ja silloin rakkaus on niin äärettömän suurta, etteivät pyörremyrskyt valtamerten takana koskaan pystyisi murtamaan sitä, muuttolintujen törmätessä pilvenpiirtäjiin viimeisten auringonsäteiden sammuessa suunnaton rakkauteni kestäisi, vahvistuisi entisestään.
lapko 357
Hukkuessani heinäkuussa yhtyeen uuteen tuotantoon festarikansan keskellä olin äärettömän suurta sanattomuutta kaikessa rakkaudessani, mutta hukkuessani samaan täydellisyyteen eturivissä punaisten värivalojen sokaistessa silmäni sanattomuuteni vaihtui loputtomaksi onnellisuudeksi: suhteellisen pitkältä tuntunut hiljaiselo oli vaikuttanut yhtyeeseen positiivisesti, eturivissä uudet biisit kuulostivat uskomattoman hyvältä ja oli huudettava äänensä käheäksi tuntemattomista sanoista, jotka kuitenkin tarttuivat huulilleni. Huudettava loputonta onnellisuuttaan ja tunnettava kylmät väreet hauraasta selkäytimestäni kylkiluihini vielä niiden kaikista tärkeimpien sanojen  if you never dream / you'll never fly / then you get old / and you can't see the oak tree anymore / but a traffic light so alone saadessa sydämeni lyömään niin lujaa, ettei sille tunteelle olisi määritelmää ensimmäisessäkään sanakirjassa: en koskaan uskaltaisi kuvata sitä rakkauden määritelmällä, onnellisuuden kaukaisena ulottuvuutena tai edes surumielisyytenä sivuäänien täyttämässä sydämessäni, en koskaan uskaltaisi kuvata sitä sanoin.

Sellaisia tunteita ei ole koskaan tarkoitettu määriteltäviksi, vaikka kyyneleet eivät jäisikään silmäkulmiin muistuttamaan surumielisyydestä kalpeilla käsivarsillani ja olisi itkettävä vuolaasti musiikin murtaessa selkärankani tuhansiin palasiin, sellaiset tunteet eivät tarvitse määritelmää. Silti sellaiset tunteet ovat lopulta maailman kauneimpia ja sydämen vähitellen rauhoittuessa sanoihin the rain doesn't care / if you can't swim to another party / i'm so sorry hymyilin itsekseni, annoin musiikin ottaa voimakkaaseen syliinsä värivalojen vaihtaessa sinisestä punaiseen. Viimeisen biisin jättäessä jälkeensä hiljaisuuden kuljin pimeyteen verhoutuneilla kaduilla rakkaiden ihmisten kanssa ja olin äärimmäisen varma siitä, ettei suurimman musiikkirakkauden määritelmä riittäisi kuvaamaan suhdettani tähän yhtyeeseen, ei koskaan.

Lapko on enemmän.
lapko 342lapko 370