8. lokakuuta 2019

MIKÄ ON TEHNYT MINUT ONNELLISEKSI VIIMEAIKOINA?

P9080515IMG_7717

Kirjoitin viimeksi elokuun alussa asioista, jotka olivat tehneet minut järjettömän onnelliseksi. Silloin kaksi kuukautta sitten kesä oli alkanut vasta hiljalleen vaihtua syksyksi ja minä olin juuri palannut rakkaasta pikkukaupungista takaisin Jyväskylään, silloin minut oli tehnyt järjettömän onnelliseksi pikkukaupungissa vietetyt kesäpäivät ja neljä tavattoman rakasta karvakuonoa, joiden kanssa olin onnekseni saanut viettää kesän aikana monta onnellista päivää. Näiden lisäksi minut oli tehnyt onnelliseksi esimerkiksi rauhalliset illat tässä pienessä yksiössäni ja se, että kesä oli alkanut hiljalleen vaihtua syksyksi, ne tekevät minut edelleen onnelliseksi, sekä rauhalliset illat että tämä kaunis syksy. Seuraavaksi aion kirjoittaa teille juurikin niistä asioista, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi elokuun alun jälkeen, niistä asioista, jotka ovat saaneet minut hymyilemään kiireen keskellä ja tanssimaan askeleeni kotiin yöllä, kun kukaan ei ole näkemässä.


x Lämpimät neuleet ja villasukat. Kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka innostuvat pukeutumisesta syksyisin aina uudestaan, kuulun niihin ihmisiin, sillä rakastan tavattomasti sitä, että niinä syksyn ensimmäisinä viileinä päivinä voi pukeutua neuletakkiin ja ensimmäisten yöpakkasten jälkeen voi kaivaa vaatekaapista parkatakin, kietoutua siihen aamuisin kävellessään bussipysäkille ennen auringonnousua. Se, että voin pukeutua jälleen lämpimiin neuletakkeihin, villasukkiin ja parkatakkeihin, on tehnyt minut viimeaikoina jotenkin ihan käsittämättömän onnelliseksi ja samalla se on saanut minut tuntemaan itseni enemmän itsekseni, olenhan kuitenkin aina ollut vähän enemmän se neuletakkeihin kuin kesämekkoihin pukeutuva ihminen ja niin, on ihanaa laittaa villasukat jalkaan, kun töissä on tavattoman kylmä.

x Kynttilät ja kaamosvalot pimenevinä iltoina. Syyskuussa illat alkoivat viimein olla tarpeeksi aikaisin niin pimeitä, että tuntui hyvältä sytyttää kynttilöitä valaisemaan pimeää asuntoani istuessani työpöytäni ääressä kirjoittamassa ja voi, kuinka se tekikään minut onnelliseksi. Näin syksyisin minä valaisen asuntoni oikeastaan lähinnä vain kynttilöillä ja kaamoisvaloilla ja istuessani aina iltaisin kaikkien kauniiden valojen keskellä minun on ollut ihan käsittämättömän hyvä olla, sillä sen lisäksi, että ne ovat tehneet minut jotenkin ihan uskomattoman onnelliseksi, ne ovat saaneet minut myös rauhoittumaan aivan erityisellä tavalla. Onnelliseksi minut on tehnyt toki myös se, että asuntoni on näyttänyt samalla taas kauniimmalta ja jollain tavalla kotoisammalta kuin se on näyttänyt kertaakaan viime talven jälkeen.
 IMG_7760IMG_7729P9080524

x Se, että syyskuun stressi alkaa vähitellen väistyä. Aloitin työpaikallani uusissa työtehtävissä syyskuun alussa ja se sai stressin kuiskailemaan jälleen korvaani niin, että olin aivan äärettömän väsynyt ja jatkuvasti vähän ärtynyt. Stressi sai minut myös sairastumaan pariksi viikoksi juurikin silloin, kun minun täytyi oppia suhteellisen paljon uusia asioita muutamassa viikossa ja se lisäsi stressiäni entisestään, mutta onnekseni stressi on alkanut nyt vähitellen väistymään ja se on tehnyt minut ihan järjettömän onnelliseksi, nimittäin huolimatta siitä, että stressi saa minut lähes poikkeuksetta toimimaan jollain tavalla paremmin, se saa minut myös rauhattomaksi ja jotenkin aivan käsittämättömän väsyneeksi.

x Rauhalliset illat, kun voi vain käpertyä peiton alle katsomaan televisiota. Kesällä minusta tuntui, että minun oli jatkuvasti mentävä ja tehtävä jotain, minun oli hankalaa antaa itselleni lupa pysähtyä rauhoittumaan ja siksi syksyn saavuttua minut on tehnyt kovin onnelliseksi ne hetket, kun iltaisin voi tehdä iltapalaa ja käpertyä sitten peittojen alle katsomaan televisiota. Aloin elokuun alussa katsomaan jälleen kerran Täydellisiä naisia ja olen tällä hetkellä menossa seitsemännessä tuotantokaudessa, mutta kyseisen sarjan lisäksi olen katsonut Jane the Virginin uusinta tuotantokautta ja vaikka minua vähän hävettää myöntää, niin valehtelematta aivan liikaa Big Brotheria, joka alkoi syyskuun alussa.

x Lokakuun neljäntenä aamuna satanut ensilumi. Lokakuun neljäntenä aamuna kävellessäni bussipysäkiltä töihin olin äärettömän onnellinen katsellessani hentoon lumihuntuun verhoutunutta maisemaa pimeyden keskellä. Ensilumi satoi tänä vuonna aikaisemmin kuin viime vuonna ja se sai minut ihan tavattoman onnelliseksi, vaikka kylmyys pisteli poskipäitäni lämpötilan ollessa pakkasen puolella ennen auringonnousua. Katselin koko pitkän päivän töiden ohessa ikkunasta hentoa lumisadetta ja hymyilin aina hetkittäin itsekseni, kun ensilumi sai minut rauhoittumaan jotenkin ihan erityisellä tavalla, enkä voi väittää, etteikö ajatus ensilumesta saisi minua edelleen vähän hymyilemään itsekseni.

IMG_7755IMG_7725

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti