KOIRANPENTUPROJEKTI KIRJAN KANSIEN VÄLIIN (+ALEKOODI)

 Kaupallinen yhteistyö Rajala Pro Shopin kanssa.

Vietin viime keväänä suurimman osan ajastani rakkaan pikkukaupungin rauhallisuudessa, Savonlinnassa, vanhempieni luona, sillä vanhin koiramme Ar'tfulfox's Black Amethyst, tuttavallisemmin Aada oli astutettu tammikuussa ja olin luvannut olla auttamassa pentujen kanssa, kun ne maaliskuun lopussa syntyisivät tähän maailmaan. Pennut syntyivät maaliskuun viimeisenä maanantaina, sinä samana päivänä, kun blogini täytti yhdeksän vuotta, oli kaunis pakkaspäivä ja olimme käyneet äitini ja Aadan kanssa juuri kävelemässä rauhallisen lenkin, kun ensimmäinen pentu päätti syntyä. Isäni oli juuri lähdössä töihin, mutta ehti kuitenkin auttaa tämän ensimmäisen pennun maailmaan ja hänen lähdettyään jäimme naisten kesken auttamaan Aadaa synnytyksessä. Se talvinen, kylmä maanantai oli ihmeellinen päivä, enkä tule varmasti koskaan unohtamaan sitä, kuinka kuusi pientä koiranpentua syntyivät tähän maailmaan sinä auringonsäteisiin verhoutuneena maaliskuun päivänä ja kuinka ne löysivät emonsa heti synnyttyään, en tule koskaan unohtamaan sitä, kuinka sinä iltana istuin pentulaatikon vieressä ihmettelemässä niitä kuutta pientä koiranpentua, jotka olivat vielä niin kovin viattomia, etten voinut kuin rauhoittua kuunnellessani niiden tuhinaa ja vartioidessani niiden rauhallista unta.

Seuraavat seitsemän viikkoa koiranpentujen kanssa olivat vähintään ihan yhtä ihmeelliset kuin se kaunis maaliskuinen päivä, ensimmäiset yöt äitini nukkui isäni rakentaman pentulaatikon vieressä varmistaakseen, että Aadalla ja pennuilla on kaikki hyvin ja päivät minä istuin pentulaatikon vieressä punaisessa nojatuolissa, vaihdoin pentulaatikon lakanoita niiden likaantuessa ja punnitsin hurjan nopeasti kasvavia pentuja, varmistin, että ne söivät tarpeeksi ja voivat hyvin. Niiden seitsemän viikon aikana sain todistaa, kuinka pentujen varovaiset askeleet alkoivat kantamaan päivä toisensa jälkeen aina vähän varmemmin ja tulen tuskin koskaan unohtamaan sitä huhtikuista aamua, kun näin koiranpennun avaavan ensimmäistä kertaa vähän silmiään, siinä ja ihan kaikessa, mitä sain niiden seitsemän viikon aikana kokea, oli jotain uskomattoman kaunista, jotain sellaista, jonka kokemisesta olen äärettömän kiitollinen. Sain olla vierellä, kun pennut saivat ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa ja kun pennut pääsivät ensimmäistä kertaa näkemään tämän kauniin maailman pentulaatikon ulkopuolella, sain olla vierellä, kun pennut näkivät kaikki ne ihmeelliset asiat, kuten viileän nurmikon kevätaamuna ja öisen sateen kasteleman mullan tassujen alla, koko vähitellen kevääseen heräävän luonnon.
 

Minä olin vierellä niin kauan, että siihen oli enää muutama päivä, että ensimmäinen pentu lähtisi maailmalle, uuteen kotiinsa ja istuessani niinä ihan viimeisinä päivinäni pikkukaupungissa katselin, kuinka ne kuusi maailman suloisinta koiranpentua juoksivat järjetöntä vauhtia toistensa perässä ja kaivoivat pihakeinun alle kuoppia pienillä tassuillaan, kiipeilivät vanhojen autonrenkaiden ylitse, pureskelivat kukkapenkeistä nousevia kasveja ja painivat niin, että välillä minua vähän hirvitti. Sen lisäksi, että tämä pentuprojekti oli tärkeä minulle, se oli vielä tärkeämpi äidilleni ja vaikka kaksi kuudesta koiranpennusta jäi lopulta vanhemmilleni, oli neljästä muusta luopuminen äidilleni todella raskasta ja tavallaan uskon, ettei hänen elämässään tule olemaan enää päivääkään, jolloin hän ei lähteneitä pentuja ajattelisi. Sen jälkeen, kun lähdin toukokuun puolivälissä takaisin Jyväskylään, olen aina hetkittäin miettinyt, kuinka tahtoisin jättää äidilleni jonkin muiston niistä neljästä muusta pienestä koiranpennusta ja niistä seitsemästä uskomattomasta viikosta, jotka vietimme niiden kanssa ja joiden aikana saimme kokea paljon sellaista, mitä me emme olisi tavallaan koskaan osanneet kuvitella kokevamme, paljon sellaista, mitä tulemme varmasti muistelemaan koko loppuelämämme ajan.

Rakas äitini täytti tammikuussa 50 vuotta ja koska en kiireideni takia päässyt juhlistamaan hänen syntymäpäiväänsä Savonlinnaan päätin, että tahdon antaa hänelle lahjan, josta hän tulisi aidosti onnelliseksi, jotain sellaista, minkä pariin hän tulisi varmasti palaamaan vielä kerta toisensa jälkeen. Otin viime keväänä Savonlinnassa niiden seitsemän viikon aikana, jotka vietin koiranpentujen kanssa, aivan luvattoman paljon valokuvia, mutta suurin osa niistä valokuvista on edelleen ainoastaan minun kovalevyilläni, varmassa piilossa muiden katseilta. Niin käy suurimmalle osalle ottamistani valokuvista, ne eivät koskaan päädy fyysisiksi valokuviksi vaan unohtuvat kovalevylleni ilman, että minä tai kukaan muukaan palaa niihin välttämättä enää koskaan. Tiedän, että viime keväänä ottamani valokuvat ovat äidilleni tärkeitä, hän kaivaa edelleen hetkittäin niiden seitsemän viikon aikaisia valokuvia puhelimensa muistista ja siksi tahdoin antaa hänelle syntympäivälahjaksi jotain sellaista, mikä sisältäisi viime keväältä ottamiani valokuvia niiden seitsemän viikon ajalta, jotka saimme viettää kuuden koiranpennun kanssa ja joiden aikana saimme kokea jotain kovin ainutlaatuista. Tämän rakkaan äitini syntymäpäivälahjan pääsin onnekseni toteuttamaan yhteistyössä Rajala Pro Shopin kanssa, jonka valikoimista löytyy todella monipuolisesti kaikkea valokuvaamiseen ja valokuviin liittyen.

Kuvakirja ja muki saatu Rajala Pro Shopista.

Rajala Pro Shop tarjoaa kameroiden, objektiivien sekä erilaisten kamera- ja studiovarusteiden lisäksi laajasti erilaisia kuvapalveluita, jotka olivat jääneet minulle vieraiksi, vaikka olen yrityksen muista tuotteista ollut erityisen tietoinen viimeisimmän kymmenen vuoden ajan, aina siitä asti, kun sain ensimmäisen järjestelmäkamerani. Olin positiivisesti yllättynyt käydessäni yhtenä tammikuisena iltana tarkemmin läpi Rajala Pro Shopin tarjoamia kuvapalveluita, joihin kuuluu esimerkiksi kuvatulosteita, suurennoksia, canvastauluja sekä valokuva-albumeita, ja minun oli tavallaan vaikea päättää, millä tavalla tahtoisin jättää äidilleni muiston niistä seitsemästä uskomattoman kauniista viikosta ja kahden vanhemmilleni pennun lisäksi niistä neljästä pennusta, jotka lähtivät toukokuussa maailmalle. Lopulta minä päädyin tekemään äidilleni mustakantisen, 40-sivuisen kuvakirjan, jonka kokoaminen oli yllättävän helppoa Rajala Pro Shopin ohjelmalla. Ohjelmassa oli mahdollista tallentaa keskeneräinen kuvakirja ja olin siitä kovin onnellinen, sillä kokosin kuvakirjaa viikon mittaan pienissä osissa käyden samalla läpi valokuvia seitsemän viikon ajalta, niitä kun oli lopulta enemmän kuin olin muistanut. Kuvakirjan lisäksi tilasin vanhemmilleni myös mukin koko meidän pienen koiralauman valokuvalla, sillä ensimmäisellä onnistuneella, jonka otimme äitini kanssa viettäessäni joululomaani Savonlinnassa ja josta äitini oli erityisen onnellinen nähdessään sen ensimmäisen kerran kamerani näytöltä, olimme todella onnistuneet.

Olin varautunut odottamaan tilaukseni saapumista parin viikon ajan, mutta iloiseksi yllätykseksi sain kuitenkin paketin saapumisilmoituksen jo seuraavalla viikolla ja avatessani pakettia sinä tammikuisena iltana hymyilin itsekseni, sillä pentuprojektista koostamani kuvakirja oli kauniimpi ja laadukkaampi kuin olisin koskaan osannut odottaa. Seuraavana maanantaina paketoin kuvakirjan ja mukin takaisin suureen pahvilaatikkoon ja lähetin sen Savonlinnaan äidilleni, jolta sain seuraavana iltana sydämillä täytetyn viestin. Äitini oli kuvakirjasta ja mukista vielä onnellisempi kuin mitä olisin osannut odottaa ja se teki minut myös kovin onnelliseksi, se, että olin onnistunut ilahduttamaan rakasta äitiäni jollain sellaisella, mikä merkitsi hänelle oikeasti paljon ja mikä saa hänet onnelliseksi vielä monta kertaa hänen elämänsä aikana. Mikäli myös te tahdotte ilahduttaa lähimmäistänne valokuvilla esimerkiksi yhteisistä muistoistanne tai jostain hänelle rakkaasta, olen onnellinen saadessani jakaa teille alennuskoodin, jolla saatte juuri nyt 20% alennusta Rajala Pro Shopin kuvapalveluiden tuotteista. Alennuskoodi on 8XVZL ja se on voimassa toistaiseksi, joten mikäli tahdotte esimerkiksi toteuttaa samanlaisen kuvakirjan kuin minä toteutin äidilleni, voitte käyttää siihen aikaa ja tehdä siitä juuri sellaisen kuin haluatte, ilman mitään kiirettä. Toivon, että teidän lähimmäisenne tulevat lahjoistanne yhtä onnellisiksi kuin äitini saamastaan kuvakirjasta ja mukista, onnellisuutta ei voi koskaan olla liikaa, eikä varmasti valokuviakaan.