Yksi Jyväskylän kauneimmista paikoista on ehdottomasti Korkeakoski. Kävin siellä viimeksi kaksi vuotta sitten, olin juuri muuttanut Jyväskylään ja tämä pieni vesiputous oli ensimmäinen paikka, jonne seikkailin valokuvaamaan. Minä olen siitä lähtien, kun muutin Helsinkiin, rakastanut seikkailla kamerani kanssa tuntemattomissa ja mielenkiintoisissa paikoissa, rakastan sitä, kuinka saatan eksyä etsiessäni tietäni perille ja löytää samalla paikkoja, joista en ole koskaan ennen kuullutkaan. Korkeakoskesta minä olin lukenut hetkeä aiemmin, mutta sen löytäminen sinä keväisenä päivänä ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista, sillä en tuntenut tätä kaupunkia muutenkaan, mutta kun sitten lopulta löysin vesiputouksen, joka on ikuistettu varmasti tuhansiin taianomaisiin valokuviin jäin kuuntelemaan kosken kohinaa kuin en olisi koskaan veden kohinaa kuullut. Sinä keväisenä päivänä koski virtasi valtoimenaan ja se näkymä oli juuri niin taianomainen kuin olin kuvitellutkin, juuri sellainen, jonka minä tiesin tahtovani nähdä vielä jonain päivänä uudelleen.
En unohtanut sitä taianomaista paikkaa ja minä olisin näiden kahden vuoden aikana useasti tahtonut seikkailla takaisin sinne, mutta muistoissani matka sinne oli niin monimutkainen, etten kuitenkaan koskaan lähtenyt sinne uudelleen, en ennen kuin sitten yhtenä iltapäivänä päätimme maailman rakkaimman kanssa seikkailla sinne. Kävelimme rantaraittia kesäpäivän lämmössä tuulenhenkäysten tarttuessa hetkittäin hiuksiin, sinisyyttään loistava järvi kimmelsi vieressämme auringonsäteiden loisteessa ja kun lopulta, muutaman kilometrin jälkeen, kuljimme rautatien alitse Korkeakoskentielle olin hetken hämmentynyt, kuinka matka sinne ei ollutkaan monimutkainen kuin olin muistellut. Harmittelin itsekseni, kuinka en ollut seikkaillut katsomaan sitä kauneutta aiemmin, nimittäin se näkymä edessäni oli yksinkertaisesti aivan taianomainen, uskomattomampi kuin sinä keväisenä päivänä kaksi vuotta sitten, kun näin sen ihan ensimmäistä kertaa.
En unohtanut sitä taianomaista paikkaa ja minä olisin näiden kahden vuoden aikana useasti tahtonut seikkailla takaisin sinne, mutta muistoissani matka sinne oli niin monimutkainen, etten kuitenkaan koskaan lähtenyt sinne uudelleen, en ennen kuin sitten yhtenä iltapäivänä päätimme maailman rakkaimman kanssa seikkailla sinne. Kävelimme rantaraittia kesäpäivän lämmössä tuulenhenkäysten tarttuessa hetkittäin hiuksiin, sinisyyttään loistava järvi kimmelsi vieressämme auringonsäteiden loisteessa ja kun lopulta, muutaman kilometrin jälkeen, kuljimme rautatien alitse Korkeakoskentielle olin hetken hämmentynyt, kuinka matka sinne ei ollutkaan monimutkainen kuin olin muistellut. Harmittelin itsekseni, kuinka en ollut seikkaillut katsomaan sitä kauneutta aiemmin, nimittäin se näkymä edessäni oli yksinkertaisesti aivan taianomainen, uskomattomampi kuin sinä keväisenä päivänä kaksi vuotta sitten, kun näin sen ihan ensimmäistä kertaa.
Korkeakoskea varjoastavat puut olivat pukeutuneet vihreään ja saivat sen edessäni kovin rauhallisesti virtaavan kosken näyttävän niin taianomaiselta, etten yksinkertaisesti voinut kuin kaivaa kameran kangaskassistani, tahdoin muistaa sen näkymän ikuisesti. Katselin vihreään pukeutunutta maisemaa linssin lävitse ja kuuntelin, kuinka tuuli tarttui hetkittäin puiden oksiin, Korkeakoski oli sinä kesäisenä iltapäivänä aivan taianomaisen kaunis, juuri niin taianomaisen, että sitä kauneutta eivät riitä kuvailemaan nämä sanat eivätkä edes sinä iltapäivänä ottamani valokuvat, se kauneus on tavallaan kokonaisvaltainen kokemus. Istuessani viileällä kivellä katsellessani veden virtaavan rauhallisesti ohitseni se kauneus tuntui aivan jokaisessa hengenvedossani, se oli enemmän kuin se näkymä ja minä tunsin pakahtuvani siihen, olin niin äärettömän onnellinen ikuistaessani sitä kauneutta valokuviin, etten osannut kuin hymyillä. Juuri niin onnellinen, että jos minulta nyt kysyttäisiin Jyväskylästä kokemisen arvoista paikkaa, vastaisin hetkeäkään miettimättä tämän pienen vesiputouksen ja sen taianomaisuuden, sinne minäkin aion palata tänä vielä tänä kesänä rakastamaan ihan sitä kaikkea.
Vau! Uskomattoman kaunis mesta ja upeita kuvia.
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaKävin tänään 3.4 2019 katsomassa putousta ja oli todella hieno näin keväällä kun vettä on paljon.Ari.P
VastaaPoista