24. lokakuuta 2017

9 X EHDOTTOMASTI PARASTA SYKSYSSÄ

IMG_7312IMG_7370

RUSKAAN PUKEUTUNUT LUONTO JA VÄHITELLEN PIMENEVÄT ILLAT
Huomattavan suuri osa ihmisistä kärsii syksyisin kaamosmasennuksesta, mutta itse olen tuntenut aina olevani tällaisten ihmisten vastakohta, minä nimittäin aina piristyn syksyisin ja kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka inspiroituvat suunnattomasti iltojen pimentyessä. Jostain syystä löydän rakkauteni soittamista ja valokuvaamista kohtaan aina uudestaan syysiltojen vähitellen pimentyessä ja itseasiassa myös suurin osa teksteistäni on kirjoitettu sellaisina vuorokauden aikoina, että viimeiset auringonsäteet ovat jo vaihtuneet pimeyteen. Pimenevät illat ovat siis ehdottomasti yksi parhaista asioista syksyssä ja kun illat alkavat silloin heinäkuussa vähitellen pimentymään, jokin minussa alkaa samalla vähitellen heräämään henkiin, en tiedä, onko se sitten jo aiemmin mainitsemani inspiraatio, rakkaus elämää kohtaan vai sitten kuitenkin jokin muu. Lisäksi rakastan syksyssä ruskaan pukeutunutta luontoa, joka muuttuu jatkuvasti luoden samalla uskomattomia kuvausmaisemia, eikä valokuvaaminen ole milloinkaan yhtä ihanaa ja inspiroivaa kuin syksyisin ruskan väreihin pukeutuneessa luonnossa lehtien putoillessa olkapäilleni.

LÄMPIMÄT NEULEET, VANHA VILLAKANGASTAKKI, VILLASUKAT JA LAPASET
Vaikka rakastankin pukeutua kesäisin kauniisiin mekkoihin, odotan koko kesän kuitenkin aina kuumeisesti syksyä ja sitä, että pääsen pukeutumaan lämpimiin neuleisiin, paksuihin kaulahuiveihin ja siihen seitsemän vuotta sitten ostamaani maailman ihanimpaan villakangastakkiin, joka näyttää edelleen yllättävän hyvältä ottaen huomioon sen, että olen käyttänyt sitä jokaisena talvena enemmän kuin mitään muuta takkia. Tavallaan rakastan suunnattomasti sitä, kun ensimmäisinä oikeina syyspäivinä kylmyyden tarttuessa sormenpäihin on puettava lämmin neuletakki ja pakattava kangaskassiin mukaan äitini neulomat lapaset, ihan vain varmuuden vuoksi, olenhan äärettömän huono käyttämään lapasia ennen oikeita talvipakkasia. Rakastan myös sitä, kun iltaisin tämän asuntoni laminaattilattia on niin kylmä, että on käveltävä villasukat jalassa keittämään teetä ja kietouduttava viltteihin pysyäkseen lämpimänä.

KYNTTILÄT JA KAAMOSVALOT RAUHALLISINA ILTOINA
Sen lisäksi, että minä rakastan suunnattomasti sitä, kun iltaisin asuntoni laminaattilattian ollessa kylmä minun on käveltävä villasukat jalassa keittämään teetä ja kietouduttava viltteihin pysyäkseni lämpimänä, rakastan myös aivan äärettömästi niitä hetkiä, kun voin iltaisin pimeyden laskeuduttua sytyttää kynttilöitä ja rauhoittua kirjoittamaan katsellen hetkittäin liekkien tanssivan varovaisesti vapauttaan. Toisaalta ollakseni rehellinen, rakastan kynttilöiden rauhoittavuutta ihan kaikkina vuorokaudenaikoina riippumatta vähääkään siitä, onko maisema ikkunalasin takana pukeutunut pimeyteen vai auringonsäteisiin ja niin rakastan myös kaamosvaloja, joita myös ilmeisesti jouluvaloiksi kutsutaan, mutta itse viritän kaamosvalot asuntooni jo ensimmäisinä pimeinä iltoina, ne ovat vain niin kauniita.

IMG_7256

AFI, DEATH CAB FOR CUTIE JA KAIKKI VUOSIA SITTEN RAKASTAMANI MUSIIKKI
Sanat hard to notice gleaming from the sky / when you're staring at the cracks palaavat luokseni aina syksyisin ja musiikin kaikuessa korvissani päädyn kerta toisensa jälkeen miettimään, kuinka uskomattoman paljon vuodenajat vaikuttavat musiikkimakuuni tai eivät välttämättä aivan suoraan musiikkimakuuni vaan siihen, millaista musiikkia kuuntelen eniten. Maiseman verhoutuessa ruskan uskomattomiin väreihin kuulokkeissani musiikki vaihtuu Sufjan Stevensistä kaikkeen siihen, mitä kuuntelin vuosien takaisina syysöinä, kaikkeen siihen, mitä rakastin aikoinaan päättömästi ja hengitin jokaisella hengenvedollani. Jostain tuntemattomasta syystä musiikki myös kuulostaa aina syksyisin paremmalta kuin muina vuodenaikoina ja rakastan niitä hetkiä, kun katselen maisemaa bussin likaisen ikkunalasin takana ja kuulokkeissani soi suuresti rakastamani AFI tai esimerkiksi Death Cab for Cutie, jonka löydän elämääni aina uudestaan syksyisin ja rakastan sitä, kun istuessani auringonlaskun jälkeen pimeässä asunnossani kynttilöiden valaistessa tätä pientä yksiötä hukun sitten sanoihin and i do believe it’s true / that there are roads left in both of our shoes / but if the silence takes you / then i hope it takes me too, siinä on jotain tavattoman kaunista.

TIM BURTONIN ELOKUVAT JA LAPSUUDEN RAKKAIMMAT DISNEY-KLASSIKOT
Olen aina ollut käsittämättömän huono katsomaan elokuvia, mutta jostain tuntemattomasta syystä jokin minussa muuttuu aina syksyn saapuessa niin, että nautin suunnattomasti sellaisista rauhallisista illoista, kun voin tehdä itselleni pätkiskaakaota ja rauhoittua katsomaan elokuvia. Ehdottomiin suosikkielokuviini syksyisin kuuluvat The Nightmare Before Christmas, Corpse Bride, Edward Scissorhands, Alice in Wonderland sekä aiemmin syksyllä ensimmäistä kertaa näkemäni Alice Through the Looking Glass. Tim Burtonin elokuvien lisäksi suosikkielokuviini kuuluvat myös rakkaimmat Disney-klassikot, kuten Bambi, 101 dalmatialaista sekä Kaunotar ja kulkuri, jotka ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta asti ja saavat minut edelleen rauhoittumaan samalla tavalla kuin vuosia sitten.

TOVE JANSSONIN MUUMIKIRJAT JA REHELLISESTI MUUMIT MYÖS NOIN YLEISESTI
Lapsuusvuosina yksi suosikkisarjoistani oli aivan ehdottomasti Muumilaakson tarinoita ja näiden vuosien saatossa olen nähnyt jokaisen jakson luvattoman monesti, mutta huolimatta niistä lukuisista katselukerroista kyseinen sarja kuuluu edelleen olennaisesti elämääni ja suosikkijaksoni ovat edelleen samat kuin lapsuusvuosina, Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu, Majakka, Majakka syttyy, Laineilla lipuva teatteri, Muumipapan toinen nuoruus sekä Joulutarina. Tavallaan suhteeni Muumeihin on vuosien saatossa vain vahvistunut entisestään ja mennessäni eilen nukkumaan nauroin ääneen sitä, kuinka olin pukeutunut Muumi-yöpaitaan kaatessani mysliä siihen kaikista rakkaimpaan Muumikulhoon, mutta kieltämättä myös sitä, kuinka lopulta kääriydyin Muumilakanoihin pimeässä asunnossani poikaystäväni naurahtaessa. Suhteeni Muumeihin on siis yksinkertaisesti niin suunnatonta rakkautta, etteivät sanat koskaan riittäisi ja varsinkin näin syksyisin Muumit onnistuvat aina palaamaan elämääni vahvemmin kuin muina vuodenaikoina, tänä syksynä rakkainta ovat kuitenkin Tove Janssonin kirjat ja niistä suosikkejani ovat ehdottomasti Muumipappa ja meri sekä Taikatalvi, suosittelen lukemaan, jos ette jostain syystä ole vielä lukeneet.

IMG_7265IMG_7372IMG_7327

PÄTKISKAAKAO, GLÖGI JA LOPUTTOMASTI YLISTÄMÄNI VANILJATEE
Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät koskaan juo kahvia ja pyytävät sen sijaan aina aivan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa teetä, mikä taas puolestaan herättää muissa ihmisissä aina sen kysymyksen, että milloinhan tämä nainen opettelee juomaan kahvia. Todennäköisesti en koskaan, nimittäin kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka juovat teetä siksi, että rakastavat niitä lukuisia makuja niin suunnattomasti, eikä siis todellakaan siksi, että kahvi on aivan äärettömän pahaa. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa siitä enää yhtään tämän enempää, vaan siitä, kuinka syksyisin yksi parhaista asioista on ehdottomasti lämpimät juomat ja näin ollen luonnollisesti myös loputtomasti ylistämäni vaniljatee, joka kuuluu elämässäni kaikkiin vuodenaikoihin, mutta erityisesti syksyyn ja kylmiin aamuihin, kun on puettava ne villasukat jalkaan. Näistä lämpimistä juomista suosikkeihin kuuluvat myös pätkiskaakao ja glögi, jotka kuuluvat puolestaan pimeyteen verhoutuneisiin rauhallisiin iltoihin, kun esimerkiksi kirjoitan näitä tekstejäni.

JOULUN ODOTTAMINEN ILMAN, ETTÄ SITÄ PIDETÄÄN TAVATTOMAN OUTONA
Olen aivan ehdottomasti jouluihminen ja ollakseni rehellinen minun on kerrottava, että kuuntelen joulumusiikkia kaikkina vuodenaikoina ja alan aina odottamaan joulua viimeistään toukokuussa, pahimmassa tapauksessa odotan joulua vuoden jokaisena päivänä lukuunottamatta jouluaattoa. Minä rakastan joulumusiikkia, mutta rakastan myös kauniita koristeita, lumihuntuun verhoutunutta maisemaa, pipareita, jouluvaloja ja hetkeä aiemmin mainitsemaani glögiä, mutta ennen kaikkea rakastan sitä rauhallista ja rakkauden täyteistä tunnelmaa ja siksi syksyn saapuessa on yksinkertaisesti aivan parasta alkaa odottamaan joulua ilman, että se on kaikkien muiden mielestä kamalan outoa.

VAHVA TUNNE SIITÄ, ETTÄ JOKIN PÄÄTTYY JA SAMALLA ALKAA
Kouluvuosina syksyissä ehdottomasti parasta oli tunne siitä, että jokin päättyy ja samalla myös alkaa, kouluvuosina syksy oli aina tavallaan uuden aikakauden alku ja siltä se tuntuu edelleen, vaikka olen istunut luennoilla viimeksi yli kaksi vuotta sitten ja myös siitä valmistumisestanikin on kohta kaksi kokonaista vuotta. Syksyisin jokin päättyy ja samanaikaisesti alkaa, enkä tiedä mitään lohdullisempaa ja rauhoittavampaa ajatusta, syksy on aina tavallaan uusi mahdollisuus, uusi alku ja se on niin käsittämättömän kaunis ajatus, etteivät sanat riittäisi yhtään mitenkään.

IMG_7264IMG_7368

2 kommenttia

  1. Kiva postaus & sairaan kauniita kuvia!! Itse en mikään suuri syksyn fani ole, mutta talvea/lunta/joulua rakastan! :)

    www.millat.fi

    VastaaPoista

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.