On ollut aamuöitä, jolloin olen hukkunut valtamerten syvimpiin
salaisuuksiin, juossut leopardien kanssa savanneilla myrskytuulen
puhaltaessa hiuksiini tähtipölyä ja avannut sitten silmäni pimeyteen nähdäkseni taas
kauemmas kuin koskaan aiemmin. Hiljaisuuden tarttuessa mustekaloihin
valtamerten syvimmissä onkaloissa minä olen unohtunut kuuntelemaan satunnaisten äännähdysten
kaikuvan rappukäytävässä ja valohäivähdysten lyödessä silmille
katsellut leopardien juoksevan sademetsissä pimeyden maalatessa varjojaan, mutta on ollu myös aamuöitä, jolloin olen ollut yksinkertaisesti niin uskomattoman onnellinen, ettei yksikään uneni voisi olla todellisuutta kauniimpaa. Sellainen minusta on tullut, valvon aamuöisin kirjoittamassa keskeneräisistä lauseistani äärettömän kauniita ja sitten aamuisin katselen peilikuvasta tyttöä, joka takkuisista hiuksistaan huolimatta hymyilee aina. Huomenna matkustan kolmesataa kilometriä sinne, missä raitiovaunut kolisevat armotta ohitseni ja rautatieasemalla vastaantulijat juoksevat ehtiäkseen seuraavaan metroon, huomenna rakastan jokaisella hengenvedollani ja katson silmiin värivalojen loisteessa.
Niin ja ylihuomenna minusta tulee tradenomi.
Lähetä kommentti