Elämä on ollut sanoinkuvaamattoman kaunista, olen istunut keittiössä juomassa sitä halpaa viiniä ja pitänyt kädestä kotimatkalla aamuyön tunteina, katsonut silmiin aamuauringon ensimmäisten säteiden murtautuessa ikkunaverhojen lävitse ja ollut niin äärettömän onnellinen, ettei sille tunteelle vieläkään riitä keskeneräiset lauseeni. Yhtenä aamuna käveltiin kivilinnan viereen katselemaan maailmaa linssin lävitse, kylmyyden tarttuessa sormenpäihin minä hymyilin loputtomasta rakkaudestani ja liikennevaloissa pysähdyin salaa katselemaan sinua, olin pakahtua onnellisuudesta.
Sinä teet minusta onnellisemman kuin koskaan.
Lähetä kommentti