Joinakin aamuina auringonsäteiden murtautuessa huoneeseeni ikkunaverhojen lävitse unohdun miettimään sitä, löydänkö tulevaisuudessa itseni valtamerten takaisilta rantakallioilta merituulen
tarttuessa hiuksiin, Delhistä auringonsäteiden lämmittäessä
selkärankaani kirjoittaessani päiväkirjaani saavuttaneeni rauhan sydämessäni vai Berliinistä kirjoittamassa runollisuutta maailman kauneudesta. Unohdun miettimään, että rakastunko palavasti ranskalaiseen mieheen ja löydänkö
itseni Pariisista, romanttisten elokuvien kauneimmasta kaupungista
Eiffel-tornin varjosta juomassa kahvia aamuauringossa: löydänkö itseni Pasilan asemalta vastaantulijoiden juostessa ehtiäkseen seuraavaan junaan vai
pikkukaupungin rauhallisuudesta oopperavieraiden puhuessa seitsemää
vierasta kieltä, joista en ymmärrä ensimmäistäkään. Unohdun miettimään löytäväni itseni sieltä, minne tuulet kantavat mukanaan auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaa ja muuttolinnut lentävät syystaivaalla vapauttaan, tavallaan sellainen on uskomattoman suurta vapautta.
Unohdun lukemaan jotain saksaksi, hymyilen ymmärtäessäni.
Lähetä kommentti