kaukana todellisuudesta

hiljaisuuteen verhoutuneita auringonlaskuja täällä

missä rakkaus kuiskailee tuulenhenkäysten tavoin

unohtuu kasvoilleni tähtipölynä avaruuden laidalta

ja piirtää tähtikarttoja kasvoilleni onnellisuutena

valtamerten takaisilta vuorilta  

karttapallon reunalta jostain  

kaukaisuudesta    

ilman äännähdystäkään suljen silmäni tuntekseni

rakkauden jokaisella hauraalla hengenvedollani

sinä sanoit sydämessäni loputon surumielisyys

unohdettujen rakkaustarinoiden ihmiskohtalot

taivaan pukeutuessa harmoniaan surumielisyys
katoaa rakkauden kuiskaillessa onnellisuuttaan
auringonlaskun ottaessa hellään syleilyynsä ja
kaukaisten äännähdysten vaimentuessa

   ainoastaan hiljaisuus
    tuulen kuiskaukset

     sinussa

kauneimmat rakkauslauluni avatessani silmäni
viimeinen tuulenhenkäysten kaltainen kuiskaus
kirjoittaisin rakkaudestani maailmaa kohtaa
laulaisin kuinka uskomatonta onnellisuutta

täällä auringonlaskun harmoniassa rakkaus
kuiskailee korvaani ääretöntä vapauttaan
unohtuneita rakkaustarinoita valtamerten
takaisilta vuorilta jostain kaukaisuudesta

kuuntelen hiljaa  

ja kuiskaan  

vastarannalla viattomuuden rakkaustarina
minulla rantakalliolla ääretön onnellisuus
sinä sanoit hengitän omassa maailmassani
tuntematta maailman painoa olkapäilläni

   kaukana todellisuudesta
   kristallipallon suojassa

    ehkä sitten

sydämessäni suunnatonta vapautta
ja käsissäni kultahiekkaa aavikoilta
kuuntelen hiljaisuutta iltahämärässä
olen suunnatonta onnellisuutta

   ja takkuiset hiukset