JUURI NYT TUNNEN ITSENI ÄÄRETTÖMÄN ONNEKKAAKSI

Eilen illalla muutama tunti ennen auringonlaskua saavuimme tänne, missä olen viettänyt lukemattomia kauniita kesäpäiviä ja lumihuntuun verhoutuneita talviaamuja lapsuusvuosinani, tänne, missä linnut laulavat kauniimmin kuin missään muualla ja aamun ensimmäiset auringonsäteet osuvat rantaan niin, että hetkittäin näyttää kuin se olisi tulessa. Tänä aamuna heräsin lintujen lauluun ja seistessäni kuistilla katselemassa järvelle tunsin itseni suunnattoman onnekkaaksi, kun minulla on mahdollisuus tulla tänne aina hetkittäin nauttimaan hiljaisuudesta ja lintujen laulusta, luonnon taianomaisuudesta. Kovin onnekkaaksi, koska minulla on mahdollisuus tulla tänne nauttimaan kaikesta tästä rauhallisuudesta, joka tuntuu jokaisessa hengenvedossani, onnekkaaksi, koska minun on mahdollista nyt olla tässä, keskittyä hengittämiseen ja katsella, kuinka joutsenet uivat kauempana järvellä.

Olen tuntenut tänään itseni ihan äärettömän onnekaaksi kieltämättä myös siksi, että tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun aloitin nykyisessä työpaikassani ja minut vakinaistettiin virallisesti kaksi viikkoa sitten, eikä minun tarvitse tällä hetkellä pelätä jääväni työttömäksi. Tällä hetkellä, juuri tässä tilanteessa, en voisi olla onnellisempi nykyisestä työpaikastani tai siitä, että minun on mahdollista viettää muutama lomapäiväni täällä, istua kuistilla katselemassa kuinka pimeys vähitellen verhoaa tämän uskomattoman rakkaan maiseman mustaan ja kuuntelemassa, kuinka linnut laulavat illan viimeisiä laulujaan, nukahtaa lämpimään mökkiin kauniin päivän päätteeksi ja herätä aikaisin aamulla katselemaan, kuinka joutsenet uivat tavattoman kauniin usvan keskellä.

KAUNIS SUNNUNTAI NELJÄN BELGIANPAIMENKOIRAN KANSSA

Viime sunnuntaina vietin aamupäivän neljän koiramme kanssa ja istuin kuistilla auringonsäteiden lämmittäessä poskipäitäni, oli erityisen kaunis toukokuinen aamu ja samalla ensimmäinen aamu kahteen viikkoon, kun vietin monta tuntia ihan itsekseni koirien kanssa. Huolimatta siitä, että olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen saanut viettää aikaa vanhempieni kanssa, rakastin myös sitä, kun sain hetken olla vain koirien kanssa ja nauttia auringonsäteistä ilman kiirettä mihinkään. Sinä sunnuntaiaamuna linnut lauloivat kauniimmin kuin kertaakaan tänä keväänä, ilmassa tuoksui hiljalleen lähestyvä kesä ja maa paljaiden jalkojeni alla tuntui viileältä, tavallaan rakastin sitäkin aivan suunnattomasti, viileää maata jalkojeni alla ja ilmassa tuoksuvaa lähestyvää kesää.

Sitä kaunista sunnuntaita seurasi pian sateinen maanantai, katselin harmaan sävyihin verhoutunutta maisemaa ikkunalasin takana tehdessäni töitä ja iltapäivän viimeisinä tunteina maisema verhoutui kevyeen lumihuntuun, se oli ihmeellistä ja jollain tavalla ihan äärettömän kaunista. Kirjoittaessani tätä tekstiä se kevyt lumihuntu on enää kaukainen muisto ja auringonsäteet häikäisevät silmiäni ikkunalasin lävitse, minulla on muutama seuraava päivä lomaa ja minä aion nauttia jokaisesta hetkestä, katsella auringonlaskuja järvellä ja istua myöhään illalla ulkona kuuntelemassa hiljaisuutta, niin, seuraavat päivät aion nauttia tästä kauniista keväästä ja ihan olla vain, unohtaa hetkeksi tämän vallitsevan tilanteen ja sen, ettei kukaan tiedä, milloin kaikki on taas ihan ennallaan.

JUURI NYT KAIKKI ON HYVIN

Kun pari kuukautta sitten kirjoitin ensimmäistä kertaa siitä, kuinka tämä koronaviruksen aiheuttama kaaos tuntuu epätodelliselta, en olisi tavallaan osannut ajatellakaan, että tämä tulisi kestämään näin kauan tai että tämä voi kestää vielä vaikka kuinka kauan, eikä kenelläkään ole varmuutta siitä, milloin kaikki palaa ennalleen vai palaako ollenkaan. Pari kuukautta sitten en olisi osannut ajatellakaan, kuinka valtavasti tämä tilanne tulee vaikuttamaan niin monen ihmisen elämään ja myös minun omaan elämääni. On myönnettävä, että huolimatta siitä, kuinka viimeisimmät pari kuukautta ovat olleet itselleni henkilökohtaisesti kaikesta huolimatta yllättävän onnellisia, näihin pariin kuukauteen on mahtunut myös monta epätoivoon ja ahdistukseen verhoutunutta hetkeä, monta sellaista hetkeä, kun minä en ole toivonut yhtään mitään enemmän kuin että tämä kaikki olisi vain unta.

Vaikka elämäni on tällä hetkellä kovin onnellista tässä rakkaassa pikkukaupungissa, olen kaivannut ja kaipaan tälläkin hetkellä suunnattomasti montaa sellaista asiaa, jotka kuuluivat vahvasti elämääni vielä pari kuukautta sitten. En ole kahteen kuukauteen käynyt tallilla ja kun yhtenä aamuna heräsin unesta, jossa kuljin sen rakkaan työhevostamman kanssa pitkin kaviouraa, minä toivoin hetken, että olisin voinut jatkaa sitä kaunista unta, niin suunnattomasti kaipaan niitä hetkiä tallilla ja sitä rauhallista työhevostammaa, mutta niin kaipaan hetkittäin myös ihan tavallisia aamuisia bussimatkoja töihin, keskustassa ihmisjoukon keskellä vietettyjä hetkiä työpäivän jälkeen ja musiikkiin hukkumista yleisömeren keskellä ja niin, yksinkertaisesti elämää ilman jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta. Elämää ennen tätä pelon ja ahdistuksen täyttämää arkea, sitä, joka ei välttämättä enää aikoihin tai pahimmassa tapauksessa koskaan palaa ennalleen, mutta kaikesta kaipauksesta ja niistä huonoista hetkistäkin huolimatta kaikki on juuri nyt hyvin, auringonsäteet häikäisevät silmiäni kirjoittaessani tätä tesktiä vanhassa huoneessani ja ensi viikolla minulla on muutaman päivän mittainen tarpeeseen tuleva loma, kaikki on hyvin.

                                                                                   Niin ja ihanaa äitienpäivää kaikki äidit ♥