Niin kauan kuin muistan, lokakuu on ollut minulle vuoden rakkainta aikaa ja tänäkin vuonna lokakuu on minulle erityinen, jotenkin aivan erityisen rakas kuukausi. Minulle lokakuu on tavallaan kuin vanha ystävä, joka palaa aina luokseni tuoden mukanaan syvän rauhan, minä mietin jatkaessamme matkaamme seiväsaidan ympäröimän vanhan hirsitalon ohitse, kuin vanha ystävä, joka saa minut rauhoittumaan aina vuosi toisensa jälkeen niin, että se tuntuu jokaisessa hengenvedossani. Kävellessämme lopulta kotiin kaupunki oli herännyt kunnolla lokakuun ensimmäiseen aamuun, ihmiset olivat matkalla töihinsä ja liikenneympyrästä suurin osa jatkoi matkaansa kohti keskustaa, me jatkoimme matkaamme eri suuntaan, palasimme kotiin vietettyämme kauniin aamun ulkona.
Oli ollut aivan järjettömän kaunis aamu, mietin ääneen päästessämme kotiin ja katsellessani pienen aarteemme heräävän vaunuissaan, hänen elämänsä ensimmäinen lokakuun aamu. Kun vuoden päästä ihmettelemme yhdessä lokakuun ensimmäistä aamua, tämä hänen elämänsä ensimmäinen lokakuun aamu palaa ihan epäilemättä minun mieleeni lämpimänä muistona, erityinen aamu ja niin uskomattoman erityinen lokakuu, hänen ensimmäisensä.
Lähetä kommentti