YHTENÄ AIKAISENA AAMUNA ENNEN AURINGONNOUSUA

 

Yhtenä aamuna minä heräsin pienen aarteemme kanssa ennen auringonnousua ja istuin keittiössä katselemassa, kuinka ikkunalasin takana taivas verhoutui hetkeksi vaaleanpunaisen sävyihin ennen kuin pimeys vaihtui aamun ensimmäisiin varovaisiin auringonsäteisiin. Kaupunki ikkunalasin takana oli vielä aivan hiljainen, kerrostalojen välistä pilkottavalla sillalla ei näkynyt vielä liikennettä ja hetken tuntui kuin koko muu maailma nukkuisi, kuin olisimme olleet pienen aarteemme kanssa aivan kahdestaan hereillä. Vastapäisten talojen ikkunoissa ei näkynyt vielä valoja, mutta pian ne syttyisivät ja kerrostalojen välistä pilkottava silta täyttyisi autoista, ihmisistä, jotka olisivat matkalla töihin tai mihin tahansa, vähitellen kaupunki heräisi siihen uuteen syyskuiseen aamuun.

 

Hetkeä myöhemmin kävelimme aamun ensimmäisten auringonsäteiden loisteessa vanhan hirsitalon ohitse kohti omenatarhoja ja viljelypalstoja, pieni aarteemme katseli minua vaunuistaan kirkkain silmin ja pieni karvakuono pysähtyi hetkittäin tutkimaan hiekkatien varrelle jääneitä merkkejä toisista koirista. Keltaiset lehdet tanssivat hetkittäin voimistuvassa tuulessa ja ilmassa tuoksui niin vahvasti syksy, etten minä yksinkertaisesti voinut olla hymyilemättä itsekseni, kuinka uskomattoman onnellinen olin siitä, ettei menisi enää kauaa ennen kuin luonto verhoutuisi ruskan sävyihin. Viljelypalstojen kohdalla pysähdyimme katselemaan syyskuisen aamun lempeisiin auringonsäteisiin verhoutunutta tuttua maisemaa, ympärillämme korkeiksi kasvaneet keltaiset kukat huojuivat tuulessa ja minä nostin pienen aarteemme syliini, kerroin, kuinka suunnattomasti rakastan sellaisia aamuja.

 

 

Kotimatkalla pieni aarteemme nukahti vaunuihinsa ja auringonsäteiden häikäistessä vihreitä silmiäni pysähdyin pienen karvakuonon kanssa hetkeksi katselemaan järvelle, vastarannalla kaupunki oli herännyt uuteen aamuun. Hengitin keuhkojeni täydeltä aamun viileää syysilmaa ja hymyilin pienen karvakuonon istuessa minun viereeni, aivaan uskomattoman kaunis syyskuinen aamu, minä mietin itsekseni ja tunsin varovaisen tuulen hiuksissani.