Kun kuukausi sitten kävelin pienen karvakuonon kanssa niemenkärkeen katselemaan illan viimeisiä valonsäteitä mietin itsekseni, kuinka suunnattomasti minä olen alkanut odottaa kevättä, olen alkanut odottaa enemmän ja eri tavalla kuin olen odottanut vuosiin. Tänä vuonna kevään lähestyminen tuntuu erilaiselta, jollain tavalla paljon merkityksellisemmältä kuin se on tuntunut koskaan aiemmin, sillä jokainen päivä lähemmäs kevättä on samalla päivä lähemmäs sitä hetkeä, kun meidän perheeseemme syntyy pieni ihme. Se tuntuu ihmeelliseltä, ajatella, että lähestyvä kevät tuo mukanaan jotain niin erityistä, jotain, mistä vielä viime keväänä uskalsin vain haaveilla.
Katsellessamme silloin kuukausi sitten illan viimeisten valonsäteiden yrittävän murtautua harmaan pilviverhon lävitse alkoi sataa lunta niin, että horisontissa siintävä rantaviiva katosi vähitellen näkyvistä, oli taianomaisen kaunista ja en voinut kuin pysähtyä hengittämään sitä kaikkea keuhkojeni täydeltä, jokaisella hengenvedollani. Ympärillämme helmikuun rauhoittava hiljaisuus kuiskaili korkeiden puiden latvoissa, hiljalleen voimistuva tuuli sai lumihankeen jäätyneet kaislat kumartamaan ja valtavan rakas karvakuono istui minun viereeni katselemaan ympärilleen, kuuntelemaan jostain vähän kauempaa kantautuvia ääniä. Lumihiutaleiden tanssiessa varovaisessa tuulessa mietin itsekseni, kuinka ei menisi enää kauaa ennen kuin talvi alkaisi vähitellen vaihtua kevääseen, ei menisi, vaikka sinä helmikuisena iltapäivänä varovaisessa tuulessa ei tuoksunut häivähdystäkään keväästä.
Kävelimme vanhan kylän poikki takaisin lapsuudenkotini lämpöön ennen kuin pimeys laskeutui maiseman ylle ja vielä myöhään illalla piiloutuessani peiton alle vanhan huoneeni hiljaisuudessa unohduin miettimään itsekseni, kuinka ihmeelliseltä kaikki tuntui, lähestyvä kevät ja se, kuinka omenapuiden puhjetessa kukkaan olisimme jo lähellä sitä hetkeä, jolloin meidän perheeseemme syntyisi pieni ihme, jota olemme rakkaudella odottaneet koko kauniin ruskan lukemattomiin sävyihin verhoutuneen syksyn ja hetkittäin äärettömän pitkältä tuntuneen talven.
Lähetä kommentti