Jouluaattona heräsin ennen auringonnousua keittiöstä kantautuviin ääniin, kietouduin lämpimään neuleeseen ja ikkunalasin takana luminen maisema uinui vielä hetken pimeydessä istuessani olohuoneen sohvalla katselemassa televisiota joulukuusen valojen loisteessa, vanhempani olivat hakeneet sen omasta metsästämme. Joulukuusen tuoksu saa minut palaamaan niihin lapsuusvuosieni rakkaimpiin muistoihin, minä mietin katsellessani pimeyden vähitellen väistyvän pilviverhon takaa murtautuneiden varovaisten auringonsäteiden tieltä. Ikkunalasin takana viisi karvakuonoa juoksi riemuissaaan ympäri lapsuudenkotini pihaa, olin äärettömän onnellinen siitä, että pieni karvakuonomme sai viettää joulun vanhempieni koiralauman kanssa ja pukeuduttuani lämpimästi kävelin äitini ja karvakuonojen kanssa tutuimpia kadunkulmia auringonsäteiden loisteessa. Oli ihanan rauhallinen jouluaamu, sellainen, joka sai minut muistelemaan lapsuusvuosieni jouluaamuja, niitä, kun ei ollut kiire yhtään mihinkään.
Vähän ennen joulurahan julistusta keitimme joulupuuron ja iltapäivällä, pimeyden laskeuduttua pikkukaupungin ylle ajoimme koko perheen voimin hautausmaalle viemään kynttilöitä edesmenneiden sukulaistemme haudoille, olemme tehneet niin elämäni jokaisena jouluna ja kävellessämme pimeyden laskeuduttua lukuisten kynttilöiden valaisemalla hautausmaalla minä olin onnellinen siitä, että se perinne on säilynyt. Sytyttäessämme kynttilöitä isoisäni haudalle unohduin aivan hetkeksi muistelemaan lapsuusvuosieni jouluja ja sitä, kuinka meillä oli aina jouluisin tapana vierailla isovanhempieni luona ja tavata siinä samassa myös muita sukulaisia, ne muistot ovat minulle valtavan rakkaita. Hautausmaa oli uskomattoman kaunis sinä jouluiltana ja ajaessamme myöhemmin takaisin kotiin katselin pimeydessä uinuvaa rakasta pikkukaupunkia hymyilin itsekseni, kuinka onnellinen olin siitä, että sain viettää jouluni siinä kaupungissa, siellä, missä minun kotini on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Illalla istuimme kaikessa rauhassa jouluaterian ääreen, kynttilöiden valaistessa tupaa ei ollut kiire mihinkään ja mietin itsekseni, kuinka niitä hetkiä, kun koko perheemme istuu kaikessa rauhassa aloilleen, on nykyään todella vähän ja nimenomaan siksi se hetki oli niin kovin erityinen. Syötyämme rauhassa jouluaterian istuimme kuusen ympärille avaamaan joululahjoja, aivan kuten olemme tehneet niin kauan kuin muistan, ja avatessani jouluisiin lahjapapereihin avattuja joululahjoja hymyilin itsekseni muistellessani lapsuusvuosieni jouluiltoja, sitä, kuinka uskomattoman innoissani olimme pikkusiskoni kanssa joululahjoista. Meillä oli lapsuusvuosinani tapana leikkiä joulukuusen alla myöhään iltaan, hymyilin itsekseni ja istuessani myöhään illalla saunassa hengitin syvään, oli ollut ihanan rauhallinen jouluaatto ilman kiirettä mihinkään, niin äärettömän rauhallinen, että lukiessani ennen nukahtamista sängyssä yhtä rakkaimmista kirjoistani tunsin, kuinka sydämeni löi rauhallisemmin kuin aikoihin.
Lähetä kommentti