Tänäaamuna heräsin uskomattoman todentuntuisesta unesta auringonsäteisiin, join vaniljateetä katsellen hymyileviä ohikulkijoita ikkunalasin takana ja pukeuduin viininpunaiseen neuletakkiin, istuin sängynreunalla soittamassa akustista kitaraa, joka kuulosti kauniimmalta kuin aikoihin ja naurahdin sitten itsekseni, kuinka soittaminen tuntui paremmalta kuin kertaakaan kuluneen kesän aikana. Syksy tekee sen, minä hymyilin ja vaihdoin kitaran hetkittäin pianoon, tanssitin sormiani mustilta koskettimilta valkoisille ja soitettuani sormeni kipeiksi kuuntelin sanoja i am destroyed by the inside / i disassociate / i hope to destroy the outside / it will alleviate and elevate me auringonsäteiden kadotessa hetkeksi raskaan pilviverhon taakse. Musiikkiin hukkuminen turvallisemmalta kuin aikoihin ja sanojen keinuttaessa mukanaan turvalliseen melankoliaan mietin, kuinka viimeaikoina olen unohtanut kuunnella antautuen musiikille aivan jokaisella hengenvedollani ja kadottaen todellisuuden musiikin uskomattomuuteen, olen vain yksinkertaisesti unohtanut.
Toisaalta olen tavallaan myös unohtanut pysähtyä katselemaan onnellisuutta vastaantulijoiden
kasvoilla, kuuntelemaan kaatosateen hakkaavan iltaisin ikkunalasiin harmaan
vaihtuessa vähitellen tummansiniseen samettiin ja rakastamaan
tähtitaivasta viileinä kesäöinä, olen unohtanut pysähtyä suorittaessani
elämääni silmät sidottuina ja kädet nippusiteillä selkäni takana. Minä olen unohtanut, miltä tuntuu istua aloillaan sanomatta sanaakaan ja
antaa musiikin kaivertaa rakkauttaan selkärankaani vesisateen
rummuttaessa ikkunalautoihin, olen unohtanut hymyillä itsekseen hämähäkille ikkunalasin
takana. Olen unohtanut, mutta tänään sanojen like water flowing into lungs / i'm flowing through these days kaikuessa pienessä asunnossani tahdoin taas muistaa, miltä tuntuu sulkea silmänsä musiikin vetäessä armottomasti turpaan ennen ensimmäistä kertosäettä tai kuunnella akustisen kitaran soivan juuri niin kauniisti, että kyyneleet tarttuvat silmäkulmiin, tahdoin yksinkertaisesti taas muistaa, miltä tuntuu olla elossa.
Lähetä kommentti