On tapahtunut paljon, on kuukausi sitten valmistunut valoisa asunto kolmen kilometrin päässä keskustasta ja kasoittain rakasta musiikkia aakkosjärjestyksessä valkoisessa hyllyssä, akustinen kitara epävireessä odottamassa inspiraatiota, ylioppilaslahjaksi saadut astiastot keittiön kaapissa ja ne viime Ilosaarirockissa rähjääntyneet kengät eteisessä. Elämä Jyväskylässä on ollut tavallaan aivan suunnattoman kaunista, olen istunut aamuisin sängyssä juomassa vaniljateetä aamuauringon maalatessa varjojansa vastapäiseen seinään ja kuunnellut maailman rakkainta musiikkia kyyneleet silmissäni, pyöräillyt pitkin Kuokkalan siltaa illan viimeisten auringonsäteiden loisteessa ja eksyttyäni jäänyt kuuntelemaan kosken kohinaa ääretöntä onnellisuutta kasvoillani. Tavallaan minusta on tullut onnellisempi kuin olisin osannut kuvitellakaan, kaikki on yksinkertaisesti äärimmäisen hyvin ja ihastuttava Jannika B julkaisi ehdottomasti yhden tämän kevään hienoimmista biiseistä, sanojen mut haluun tuntee kaiken mitä sitten tuleekaan kaikuessa kuulokkeissani hymyilyttää väkisin ja ehkä nimenomaan siksi suosittelen kuuntelemaan kyseisen biisin.
15. huhtikuuta 2016
ei mitkään niagaran putoukset ollenkaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lähetä kommentti