27. marraskuuta 2015

it's a feeling of everglow

talavi 045talavi 025

Yhtenä päivänä maailma pukeutui lumenvalkeaan viattomuuteen, minä pysähdyin kuuntelemaan hiljaisuutta metsän humistessa ympärilläni ja sulkiessani silmäni tunsin harmonian jokaisessa hengenvedossani, jokin oli muuttunut. Se jokin hengenvetoon takertunut sivuääni, joka kulkee rauhattomuutena selkärangan jokaisessa nikamassa ja tunkeutuu sydämeen murtaen armottomasti kylkiluun kerrallaan, enkä tavallaan osannut kaivata sitä lumihiutaleiden putoillessa varovaisesti kasvoilleni. Kuuntelin jokaisen hengenvetoni päättyvän rauhallisuuteen ja tuuliaisen tarttuessa hiuksiini unohduin miettimään, kuinka se jokin hengenvetoon tarkertunut sivuääni oli saanut minut unohtamaan, miltä tuntuu olla äärettömän onnellinen pelkästään maailman suunnattomasta kauneudesta ja lumihiutaleista kasvoilla.

Unohtamaan, miltä tuntuu olla äärettömän onnellinen mustan karvakuonon katsellessa kuusen alta suoraan silmiini ja illan viimeisten auringonsäteiden vaihtuessa vähitellen tummansiniseen samettiin. Siinä hetkessä päätin, etten halua enää koskaan unohtaa. Minä voin olla hiljaisuus ennen hirmumyrskyä, hengittää keuhkojen täydeltä jäätävää ilmaa katsellen kaukana horisontissa siintävää maisemaa ja myöhemmin hiljaisuuden pirstoutuessa lasin tavoin palasiksi muuttua hirmumyrskyksi, mutta en halua enää koskaan unohtaa, miltä tuntuu olla äärettömän onnellinen pimeyden kietoessa turvalliseen syleilyynsä pikkukaupungin ympärilläni uinuessa rauhallisuudessaan. En tahdo enää koskaan unohtaa, mietin seuraavan kerran kävellessäni aamuyöllä ilman kenkiä kotiin kuuntelemaan sitä maailman rakkainta musiikkia ja silittämään ruskeita hiuksia, en tahdo enää koskaan unohtaa.

talavi 032talavi 075talavi 034

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.