Tänään musiikki on kaivertanut rakkauttaan hauraaseen sydämeeni, joka sivuääninä kuiskailee onnellisuuttaan jokaisella hengenvedollani, vaikka maailma on verhoutunut harmaaseen ja vesisade rummuttaa ikkunalautoihin. Olen istunut aloillani sanomatta sanaakaan, hymyillyt itsekseni hämähäkille ikkunalasin takana ja unohtunut miettimään, kuinka lopulta olen niin uskomattoman onnellinen, etteivät keskeneräiset lauseet olisi tarpeeksi: jos osaisin, kirjoittaisin maailman kauneinta musiikkia kertomaan mielestä usvan keskellä, kauniimmasta kuin koskaan aiemmin ja lopettaisin riitasointuun, sillä täydellisyys ei ole onnellisuutta.
Lähetä kommentti