Vain hetki ennen kuin vuosi vaihtui, minä istuin olohuoneen sohvalla ja katselin, kuinka järven toisella puolella ilotulitukset valaisivat aina hetkittäin pimeyteen verhoutunutta maisemaa. Vuosi 2024 oli muuttanut elämääni enemmän kuin mikään vuosi aiemmin, olin saanut kasvattaa sisälläni uutta elämää ja pitää ensimmäistä kertaa sylissäni omaa pientä aarrettamme, minusta oli tullut äiti. Erityinen, niin äärettömän erityinen vuosi, ajattelin katsellessamme maailman rakkaimman kanssa yhdessä, kuinka vuosi vaihtui seuraavaan ja ikkunalasin takana ilotulitukset maalasivat taivaalle värikkäitä kuvioita. Ilotulitusten äänet kantautuivat vaimeina kotiimme vielä, kun suljin hetkeä myöhemmin silmäni ja nukahdin pienen aarteemme viereen miettien, kuinka minä en tiennyt tulevasta vuodesta tavallaan mitään ja kuinka se tuntui siinä hetkessä jotenkin kummallisen rauhoittavalta.
Tammikuu kulki ohitse kuin virtaava joki ja kun minä tammikuun viimeisenä tiistaina kävelin aamulla pienen aarteemme ja karvakuonomme kanssa tutuimpia katuja unohduin miettimään itsekseni, kuinka tuntui kuin vasta olisi ollut vuoden ensimmäinen aamu. Sen vuoden ensimmäisen aamun jälkeen olin jo kuitenkin ehtinyt kävellä lumisateessa nauttien talven taianomaisuudesta ja ihmetellä hetkittäin, kuinka auringonsäteiden loisteessa oli tuntunut aivan kuin tuulessa olisi ollut häivähdys keväästä, pieni aarteemme oli oppinut ryömimään ja vauhtia oli riittänyt aamusta iltaan, mutta silti tuntui kuin ihan vasta olisi ollut vuoden ensimmäinen aamu. Se, jolloin istuimme keittiössä yhdessä syömässä kaurapuuroa ja ihmettelemässä kirkkaita valonsäteitä, jotka maalasivat varjoja valkoisille seinille, niin, tammikuu oli kulkenut ohitse kuin virtaava joki tai ainakin siltä se tuntui.
Vuosi 2025 on aivan uusi seikkailu, ajattelin sinä tammikuun viimeisenä aamuna meidän palatessamme kotiin. Pieni aarteemme oli nukahtanut kotimatkalla ja tuhisi edelleen tyytyväisenä vaunuissaan, minä keitin itselleni teetä ja istuin hetkeksi keittiön pöydän ääreen, katselin, kuinka lumisade yltyi ikkunalasin takana. Aivan uusi seikkailu, minä hymyilin itsekseni ja kuuntelin olohuoneesta kantautuvaa kovin tyytyväistä tuhinaa, onnekseni saan kokea sen seikkailun juuri hänen kanssaan, hänen ja koko pienen perheemme, ihan valtavan suuri onni.
Lähetä kommentti