Maaliskuussa olen kävellyt auringonsäteisiin verhoutuneilla kadunkulmilla, hymyillyt varmasti enemmän kuin kertaakaan kuluneena vuonna ja istunut kallioilla katselemassa merelle musikin kuiskaillessa korviini uskomattomuuttaan, siksi ajattelin esitellä soittolistan verran maaliskuussa rakastamaani musiikkia. Lapko on ehdottomasti ollut maaliskuussa suurin musiikkirakkauteni ja kaikista lukemattomista soittokerroista huolimatta kuulen edelleen uudella albumilla
ensimmäisestä raidasta viimeiseen asti ainoastaan yhtyeen, joka on
kirjoittanut kolmekymmentäneljä minuuttia
musiikkia suunnattomalla intohimolla välittämättä vähääkään siitä,
tuleeko
kyseinen pitkäsoitto saamaan
mahdollisesti viiden tähden sijasta ainoastaan kolme. Sellainen on musiikissa uskomattoman hienoa, nimenomaan siitä samaisesta syystä rakastuin Santa Cruzin uuteen albumiin heti keskiyön ensisoitossa ja on mainittava albumin viimenen raita, nimittäin sanojen i will sacrifice to keep this flame alive / i would die for you murtaessa suojamuurini on tuntunut hetkittäin siltä, etten tarvitse mitään muuta kuin nimenomaan ne sanat, vaikka hengittäminen sattuu.
Von Hertzen Brothers julkaisi viime viikolla kuudennen albuminsa, joka ei kuitenkaan avautunut itselleni henkilökohtaisesti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Yhtenä aamuna istuin raitiovaunussa sanojen you are a sunday child with adventure in your heart / and in the midst of trials you always know your part saadessa kyyneleet virtaamaan poskipäille, auringonsäteet osuivat silmiini päättäessäni jatkaa matkaani tuntemattomaan ja kävellessäni perjantaina Fredrikinkadulla kyseinen albumi kädessäni olin uskomattoman onnellinen, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan. Maaliskuussa olen hetkittäin rakastunut nimenomaan suunnattoman kaunista musiikkia, jota tällä soittolistalla edustavat esimerkiksi The Birds Of Passage, Ben Howard ja Magenta Skycode, mutta jostain tuntemattomasta syystä olen päätynyt viettämään luvattoman monta unetonta yötäni kuunnellen raskaampaa musiikkia: tavallaan olen palannut takaisin menneisyyteeni, nimittäin Bring Me The Horizon kuulostaa taas järjettömän hyvältä ja on huudettava itsekseen.
Von Hertzen Brothers julkaisi viime viikolla kuudennen albuminsa, joka ei kuitenkaan avautunut itselleni henkilökohtaisesti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Yhtenä aamuna istuin raitiovaunussa sanojen you are a sunday child with adventure in your heart / and in the midst of trials you always know your part saadessa kyyneleet virtaamaan poskipäille, auringonsäteet osuivat silmiini päättäessäni jatkaa matkaani tuntemattomaan ja kävellessäni perjantaina Fredrikinkadulla kyseinen albumi kädessäni olin uskomattoman onnellinen, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan. Maaliskuussa olen hetkittäin rakastunut nimenomaan suunnattoman kaunista musiikkia, jota tällä soittolistalla edustavat esimerkiksi The Birds Of Passage, Ben Howard ja Magenta Skycode, mutta jostain tuntemattomasta syystä olen päätynyt viettämään luvattoman monta unetonta yötäni kuunnellen raskaampaa musiikkia: tavallaan olen palannut takaisin menneisyyteeni, nimittäin Bring Me The Horizon kuulostaa taas järjettömän hyvältä ja on huudettava itsekseen.
Lähetä kommentti