3/30/2014

seurasaaressa

 photo saari081_zps0e62022c.png photo saari123_zpsd9453ca6.png
Von Hertzen Brothersin keikan jälkeen olen vaeltanut silmät sidottuina rautatieasemilta tuntemattomille kadunkulmille, istunut parvekkeella katselemassa auringonlaskuja tuulenhenkäysten tarttuessa hiuksiini ja kirjoittanut muistikirjaani keskeneräisiä lauseita äärettömästä rakkaudesta, unohtunut sitten rakastamaan tähtitaivaan kauneutta kyyneleet silmäkulmissani.  Hetkittäin olen puketunut sumuverhoon kaipaus rintalastani alla, mietin kävellessäni auringonsäteisiin verhoutuneilla kaduilla aamupäivän kiireettömyydessä ja katselen onnellisuutta vastaantulijoiden kasvoilla: suunnatonta riemua vaaleahiuksisen tytön silmissä, rauhallisuutta vanhan pariskunnan askelissa ja päätän sitten matkustaa vuosikymmenten takaisesta elämästä tarinoivalle saarelle, näen itsessäni onnellisuutta

vastaantulijoiden kasvoilta 
valtamerten toiselta puolen 

rantakallioilta ja   

Seurasaaressa hengitän keuhkojeni täydeltä äärettömän kaunista hiljaisuutta liikenteen äänien kadotessa metsän hiljaiseen huminaan. Kevään lämpimät tuulenhenkäykset tarttuvat hiuksiini kävellessäni metsäteillä hiljaisuuden keskellä ja kirkonkello kumisee vaimeasti tuuliaisen päästessä kellotapuliin, välillä sellaista unohtuu kaipaamaan: rauhallisia hengenvetoja maailman pysähtyessä hetkeksi aloilleen ja lintujen lentäessä vapauttaan sinitaivaalla. Istun hetkeksi kuuntelemaan tuulenhenkäysten tarinoivan vuosikymmenten takaisista hiljaisista jumalanpalveluksista herrasväen istuessa arvonsa mukaisessa järjestyksessä, lumenvalkeaan pukeutuneista onnellisuuttaan hehkuvista vaimoista ja ensimmäisistä suudelmista alttarilla auringonsäteiden murtautuessa ikkunoista, yömyöhään jatkuneista hääjuhlista kartanoiden hämärässä ja ensimmäisistä aamuista vaimoina aamuauringon kuultaessa ikkunaverhojen lävitse. Olen ääretöntä hiljaisuutta kuunnellessani kirkonkellon vähitellen hiljenevän tuulenenkäysten rauhoittuessa, harhailen päämäärättömästi metsäteillä pikkulintujen lentäessä vapauttaan ja tahtoisin kirjoittaa rakkaustarinoita muuttolinnuille valtamerten toiselle puolen, kertoa hetkittäin pakahtuvani onnellisuudesta.
 photo saari086_zpsf5e134b3.png
Kertoa pakahtuvani onnellisuudesta istuessani vanhan hirsitalon varjossa tuulenhenkäysten jatkaessa tarinaansa onnellisuuttaan hehkuvista vaimoista, varhaisista aamuista ennen auringonnousua kylmyyden tarttuessa sormenpäihin ja tallirenkien valjastaessa suomenhevosia. Kevään äärettömästä kauneudesta lasten kiivetessä tallin ylisille tarinoimaan hiljaisuudesta selkäytimessä, miesten kutoessa kalaverkkojaan ja talonväen kokoontuessa iltahämärässä ruokatuvan lämpöön syömään illallista, hetken tunnen kuuluvani tarinaan: takkatulen hiljaiseen tanssiin tupakeittiön hämärässä tuulenhenkäysten tarttuessa pihakoivuun ikkunalasin takana, kylmyyttään huutaviin talviöihin makuukamareiden lämmössä ja valkoisiin lakanoihin puutalon kuiskaillessa salaisuuksiaan nukahtamiseen saakka. Tuulenhenkäysten tarttuessa hiuksiini suljen silmäni kuunnellakseni loputonta hiljaisuutta, jossain kauempana vastaantulijat hymyilevät onnellisuuttaan ja haaveilen nukahtavani hirsitalon lämpöön,

   katselevani öisin ikkunasta
   näkeväni vilauksen ketusta

     hymyileväni

itsekseni kaikelle sille suunnattomalla onnellisuudelle, kun kevään ensimmäiset muuttolinnut saapuisivat valtamerten toiselta puolen. Unohdun miettimään, kuinka olisinkaan onnellinen saadessani elää sellaista elämää: nukahtaa hirsitalon kuiskaillessa korvaani salaisuuksiaan, herätä ennen auringonnousua hakemaan kaivosta vettä ja valjastaa hevosen matkustaakseni viereiseen kylään ostamaan sokeria, pakahtuisin onnellisuudesta. Pakahtuisin suunnattomasta onnellisuudesta, kuiskaan istuessani sammaleen peittämälle kalliolle katselemaan kauas horisontiin ja rakennan käpyeläimiä hymyillen itsekseni. Suunnattoman onnellinen minä olen tälläkin hetkellä, vaikka sydämessäni ääretön kaipaus suurinta musiikkirakkauttani kohtaan ja tahtoisin matkustaa kolmesataa kilometriä rakkaaseen pikkukaupunkiin nukahtamaan takkatulen lämpöön, kirjoittamaan rakkaudesta tuntemattomilla kielillä ja kävelemään hiekkateille vastaantulijoiden pukeutuessa tuulipukuihin.
 photo saari084_zps5ff0c3b9.png photo saari137_zps4476ffe7.png

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti