Yhtenä aamuna istuin lumihangessa ja muistelin, kuinka lapsuuden kesinä juoksimme kilpaa rantaan suurten puiden varjossa.
Paljaiden jalkojen osuessa rantahiekkaan nauroimme onnellisuuttamme auringonsäteiden hyväillessä takkuisia hiuksiamme, järvivesi tuntui lämpimämmältä kuin enää yhtenäkään kesänä lapsuuden jälkeen ja naapurin laituri oli uskomattoman kaukana, kun uimme uimarenkaiden kanssa sinne ja takaisin, kylmyyden tarttuessa nilkkoihin juoksimme rantakiviä myöten vanhalle
rantasaunalle, joka oli ehtinyt seisomaan aloillaan jo vuosikymmeniä ennen syntymääni. Punaisessa rantasaunassa oli kesäpäivästä toiseen
uskomattoman kuuma, kun istuimme ylälauteella heittäen vettä kiukaalle ja kerroimme tarinoita kauempana järvellä asustavasta järvimöröstä, jonka olemassaoloa en uskalla vieläkään epäillä. Myöhemmin rantasauna kertoi enää ainoastaan tarinaa siitä, kuinka aika jättää jälkensä vahvimpaankin.
Viime kesänä istuin viimeisen kerran niillä lauteilla, joilla
olen istunut lapsuuteni kultaisina vuosina kuuntelemassa mummon viisaita
sanoja ja nauramassa serkkuni kanssa kaikelle epäoleelliselle, siinä
samassa rantasaunassa, jossa huolet ovat tuntuneet naurettavan pieniltä
piirtäessäni huurteiseen ikkunalasiin sydämiä. Niin tuntui sinäkin
iltana ja unohduin miettimään, kuinka on yksinkertaisesti maailman
parasta istua nimenomaan siinä. Pukuhuoneen naulakossa roikkui edelleen pyyhkeitä edellisten saunojien jäljiltä ja ovenkarmin kaiverruksessa oli edelleen vanhempieni nimikirjaimet vuosien takaa, katsoin viimeisen kerran taakseni ja kuuntelin, kuinka ovi narahti takanani lähtiessäni kävelemään kohti keltaista puutaloa. Se oli maailman paras sauna, mietin suunnatonta haikeutta sydämessäni sinä marraskuisena aamuna, kun katsoin sen maailman parhaimman saunan viimeisiä hetkiä, sen saunan, jonka seinät olivat nähneet uskomattoman kauniita rakkaustarinoita,
ikuistaneet lapsuuden onnellisimpia hetkiä auringonsäteiden osuessa
ikkunalasiin ja auringonlaskun vaihtuessa pimeyteen kuulleet yksinäisen
sydämen kuiskailevan rikkinäisyyttään.








Oho. Nää kuvat on kyllä upeita, mutta vähän pelottavallakin tavalla. Vau!
VastaaPoistaHei! Blogissani olisi sinulle tunnustus! :)
VastaaPoistahttp://tassaetnyt.blogspot.fi/2016/11/blogger-recognition-award.html