Aamulla räntäsade rummutti ikkunalautaan, minä kirjoitin loputonta keskeneräisyyttä turhautumisesta ja ensimmäistä kertaa kuukausiin päätin lauseeni pisteeseen vaihtamatta epätäydellisten sanojen järjestystä, naurahtaen soitin kitaraa epävireessä ja hetkittäin kuuntelin rappukäytävässä tuntemattomien juoksevan sekunteja vastaan. Tanssin villasukat jalassa musiikin tuntuessa selkärankani jokaisessa nikamassa, katselin kynttilöiden palavan loppuun ikkunalaudallani ja pysähdyin miettimään, kuinka täytyisi muistaa hengittää. Täytyisi muistaa tanssia villasukat jalassa räntäsateen rummuttaessa ikkunalautaan, pukeutua väreihin maailman verhoutuessa harmaaseen ja tanssittaa sormia mustilta koskettimilta valkoisille väärässä järjestyksessä vain, ettei palaisi loppuun kuin kynttilät ikkunalaudallani. Täytyisi muistaa pysähtyä nauramaan, vaikka vaatehuoneessa olisikin se käsittämätön kaaos ja keittiössä muutaman päivän tiskaamattomat astiat, siksi minä matkustan huomenna Jyväskylään katsomaan silmiin ja hymyilemään loputtomasti.
Olemaan onnellinen ja vähän vääränlainen.
Lähetä kommentti