14. helmikuuta 2014

O DEMÔNIO E A SRTA PRYM

 photo TALVI323_zps62a9039a.jpg photo TALVI357_zps08f2c8f4.jpg
"Hän puristi kultaharkkoa kaikin voimin ja nousi. Hän tunsi itsensä heikoksi ja epätoivoiseksi. Hän pani harkon takaisin kuoppaan ja peitti sen mullalla. Hänestä ei ollut siihen, eikä siihen vaikuttanut hänen rehellisyytensä vaan hänen tuntemansa kauhu. Hän oli juuri tajunnut, että kaksi seikkaa estää ihmistä toteuttamasta unelmiaan: hän ajattelee että ne ovat mahdottomia, tai sitten kohtalon pyörä tekee äkkiä täyskäännöksen ja ihminen näkee unelmiensa muuttuvan joksikin mahdolliseksi juuri kun osaa vähiten odottaa. Mutta sillä samalla hetkellä herää pelko, pelko sellaista tietä kohtaan jonka määränpäätä ei tiedä, pelko elämää ja sen tuntemattomia haasteita kohtaan ja pelko siitä, että asiat joihin on tottunut katoavat ikuisiksi ajoiksi." 

Paulo Coelho. Paholainen ja neiti Prym. Äärettömään kauneuteen verhoutuva tarina, jossa paholainen saapuu pieneen Viscosin kylään keski-ikäisenä matkamiehenä repussaan yksitoista kultaharkkoa. Matkamies hautaa kultaharkot vuorelle pikkukylän laidalle: kymmenen kultaharkkoa kauemmas kaupungista ja yhden kultaharkon erilleen muista harkoista. Hän asettuu aloilleen paikalliseen majataloon ja tapaa myöhemmin majatalon ravintolan tarjoilijan, jolle hän kertoo kultaharkoista ja tavoitteestaan selvittää ihmisluonnon lopullinen totuus. Neiti Prymillä on viikko aikaa päättää, kertooko hän harkoista muille kyläläisille: harkot riittäisivät turvaamaan kaikkien kyläläisten ja seuraavan sukupolvenkin hyvän elintason ylläpitämisen, mutta niiden saamisen ehtona jonkun kylän asukkaista olisi saatava surmansa. Lisäksi neiti Prymin olisi mahdollista varastaa yksi kultaharkoista ja lähteä suurempaan kaupunkiin, kultaharkko auttaisi hänet uuden elämänsä alkuun. Jos kumpaakaan ei tapahtuisi, matkamies lähtisi viikon kuluttua jatkamaan matkaansa yksitoista kultaharkkoa mukanaan.

Kolmensadan kilometrin aikana ehtii lukemaan kokonaisen kirjan, unohtua pohdiskelevien lauseiden täydellisyyteen pimeyden maalatessa ohikiitävää maisemaa hiljaisuudella ja jäädä miettimään vastauksia ihmiselämän suurimpiin kysymyksiin, ilman ensimmäistäkään vastausta. Ovatko ihmiset pohjimmiltaan hyviä vai pahoja, kysymystä punnitaan Coelhon teoksessa monesta erilaisesta näkökulmasta ja kyläläisten punnitessa vaihtoehtoja käydään lävitse painavia kysymyksiä: voiko yhden asukkaan hengen uhrata muiden pelastamiseksi vai onko lain rikkomisessa kyse ainoastaan ihmisluonnon ahneudesta? Jumalan kylväessä kärsimystä kaikkialle päädytään miettimään Jumalan todellista hyvyyttä, kyseenalaistamaan lopulta hyvyyden olemassaolo kokonaisuudessaan ja jättämään kysymykset ilman ensimmäistäkään suoraa vastausta, ehkä juuri sellaista rakastan Paulo Coelhossa: pohdiskelevaa asennetta vastauksetta jääneisiin kysymyksiin. Kolmensadan kilometrin aikana ehtii päättämään kirjan loputtomiin mietteisiin, säikähtämään hirven juostessa linja-auton edestä ylittäessään tietä ja sulkemaan silmänsä maailman ollessa hetken aikaa hiljaa.
 photo TALVI296_zps242a5181.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti