10/08/2013

her love remains the same

 photo woods077_zpsae4a16d3.jpg photo woods065_zps248e7dcc.jpg
Tänään mä olen herännyt liian aikaisin juomaan teetä tämän kaupungin verhoutuessa sumuun aamun ensimmäisinä tunteina, seisonut parvekkeella paljain jaloin tuntemassa kylmyyden selkärangan jokaisessa nikamassa ja katsellut kauas horisonttiin näkemättä mitään. Silmät kiinni vaeltanut pitkin metsäteitä kuuntelemaan veden hiljaista kohinaa, hymyillyt loputtomasti syksyn uskomattomalle kauneudelle, sulkenut silmäni uudelleen musiikin kuiskaillessa sanoja without a name without a face like the air in the space ja ollut sitten pelkkää hiljaisuutta.

Tanssittanut sormia mollisoinnuista duureihin unohtaen hetkeksi muun maailman, löytänyt mielettömän suuren rakkauden nuottiviivastoilta ja jatkanut loputonta hymyilemistäni kadottaen itseni musiikkiin. Laulanut maailman kauneudesta järjettömän hienoilla sanoilla, halunnut kiivetä korkeiden kerrostalojen katoille laulamaan niitä sanoja jokaiselle tämän kaupungin asukkaalle ja kirjoittaa rakkautta huulipunalla rautatieaseman seiniin.
  photo woods038_zpsf241d64c.jpg
Elämä on ollut sydämiä vesiväreillä mustaan asfalttiin, mä olen laittanut villasukat jalkaan vesisateen piiskatessa ikkunoita ja kaivannut värivalojen loisteeseen yleisömeren keskelle; huutamaan ääneni käheäksi maailman hienoimmista sanoista, nostamaan kädet ilmaan kerta toisensa jälkeen ja olemaan enemmän kuin koskaan elossa. Unohtunut miettimään vuosien takaista iltaa, kun Von Hertzen Brothers soitti itsensä suoraan mun sydämeen pimeyden maalatessa maailmaa mustalla ja kylmyyden tunkeutuessa selkäytimeen. Silloin oli pakko sulkea silmät musiikin ollessa niin mielettömän hienoa ja unohtaa hetkeksi kaikki muu, mä en ole varmaan koskaan rakastunut yhtä vahvasti.

Von Hertzen Brothers on tällä hetkellä mun suurin musiikkirakkaus, eikä mikään ole koskaan saanut aikaan samanlaista harmoniaa ja repinyt samalla sydäntä palasiksi; mikään muu ei ole saanut itkemään yhtä vuolaasti tai hymyilemään loputtomasti, vaikka maailman paino tuntuisi liian raskaalta yksin kantaa. Tämä bändi on niin järjettömän suurta rakkautta, ettei sille tunteelle riitä kaikki maailman sanat kaikilla maailman kielillä ja sanojen her love remains the same and her love will save our lives hakatessa tajuntaan pimeällä parvekkeella tuntuu hyvältä saada niille sanoille merkitys, joka on jotain elämää suurempaa.

Tämä päivä on ollut uskomatonta kauneutta,
hiljaista kaipausta jossain alitajunnassa.
 photo woods059_zps9337ca61.jpg photo woods093_zpsd404658b.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti