Tuntuu kuin kesäkuu olisi kulkenut ohitseni virtaavan joen kaltaisesti, oli pienen aarteemme syntymäpäivä ja viikkoa myöhemmin juhannus. Sen jälkeen, kun kävelin pienen aarteen ja karvakuonon kanssa juhannuspäivän aamuna korkean heinän reunustamaa polkua omenatarhan poikki tihkusateen kastellessa hiukseni, kului vain silmänräpäys ja kesäkuu vaihtui heinäkuuhun. Tehdessäni heinäkuun ensimmäisenä aamuna itselleni aamiaista muiden vielä nukkuessa katselin, kuinka aamun kirkkaat auringonsäteet osuivat kirjahyllyn päälle nostamaani suureen lasipurkkiin, se oli täynnä valkoisia harsokukkia, aivan kuin muistona juuri päättyneeltä kesäkuulta.
Harsokukkia, niitä minä ostin kesäkuussa luvattoman usein, vähän kuin ohimennen tehdessäni ruokaostoksia pienen aarteen istuessa ostoskärryissä ja yrittäessä kiivetä sieltä hetkittäin pakastealtaaseen tai liukuhihnalle. Ostin, koska ne ilahduttivat minua niin suunnattomasti ja katsellessani niitä heinäkuun ensimmäisenä aamuna hymyilin itsekseni, kuinka ne ilahduttivat minua yhä edelleen. Siirsin lasipurkin harsokukkineen olohuoneeseen isomummoni vanhan ompelulaatikon päälle, siinä ne näyttivät ehkä vielä kauniimmalta kuin kirjahyllyn päällä.
Heinäkuun ensimmäiset viikot eivät ole kuluneet yhtä nopeasti kuin kesäkuu ja kun yhtenä yönä ajoin ihanien juhlien jälkeen Tampereelta Jyväskylään hymyilin, kuinka valtavan onnellinen minä olin siitä, että aika tuntui hidastaneen hieman vauhtiaan. Maisema verhoutui kesäyön harmoniaan ja tuntui kuin niin olisin verhoutunut minäkin, siihen uskomattoman kauniiseen harmoniaan, joka tuntui jokaisessa hengenvedossani, heinäkuu, siinä hetkessä heinäkuu tuntui jotenkin erityisen hyvältä ja niin se on tuntunut monessa hetkessä myös sen jälkeen. Ja harsokukkia, niitä minä olen ostanut myös heinäkuussa, ihan vain, koska ne ilahduttavat minua edelleen niin äärettömästi ja luulen, että juuri sellaisia asioita kaipaan tällä hetkellä elämääni, asioita, jotka ilahduttavat.
Social Icons