15. maaliskuuta 2018

OLEN TÄSSÄ VIETTÄNYT AIKAA KARVAKUONOJEN KANSSA

IMG_5808IMG_6057

Kun synnyin, meillä asui maailman kiltein sekarotuinen koiraneiti, joka vuosia myöhemmin istui rannassa vahtimassa minua ja pikkusiskoani, mutta en kuitenkaan aikonut tänään kirjoittaa siitä, enkä edes tämän koiraneidin jälkeen meille muuttaneista kahdesta karvakuonosta, jotka olivat ja tulevat aina olemaankin kaksi elämäni tärkeintä koiraa huolimatta siitä tosiasiasta, että molemmat ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Sen sijaan aion kirjoittaa kahdesta aivan erityisestä belgianpaimenkoirasta, jotka asuvat vahnempieni luona täällä pikkukaupungin rauhassa ja joiden kanssa olen viettänyt viimeisimmät puolitoista viikkoa, minä aion kirjoittaa siitä, kuinka nämä viimeisimmät puolitoista viikkoa olen syönyt aamiaiseni niin, että toinen näistä erityisistä koirista katselee minua silmiin ja yrittää vakuuttaa minut siitä, että hänen on ehdottomasti saatava osa leivästäni, nimittäin sellaista minun elämäni on ollut viimeisimmät puolitoista viikkoa.

Olen istunut vahnassa huoneessani kirjoittamassa näiden kahden erityisen belgianpaimenkoiran nukkuessa sängyssäni ja havahtunut hetkittäin siihen, kun tämä sama karvakuono, joka aina aamuisin katselee silmiini syödessäni aamiaista, tökkii minua kuonollaan yrittäen saada minut leikkimään. Sellaista elämäni on ollut viimeisimmät puolitoista viikkoa, olen kävellyt tuttuja katuja auringonsäteiden häikäistessä silmiäni ja keskustellut kävellessäni koiran kanssa, nauranut hetken itselleni ja miettinyt, ettei siinä tavallaan ole enää tässä vaiheessa elämääni yhtään mitään kummallista, ainahan minä olen tehnyt niin ja kuulostanut samalla ihan vähän tyhmältä. Kuitenkin, nämä puolitoista viikkoa näiden kahden karvakuonon kanssa ovat olleet kovin onnellisia, olen nauranut enemmän kuin pitkään aikaan ja ollut riemuissani siitä, että kahden viikon päästä tässä talossa on huomattavasti enemmän karvakuonoja, kovin pieniä belgianpaimenkoiria.

IMG_5803IMG_6037IMG_5919

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti