4/15/2014

sinä olet kaunis

hetki 055
Viimeyönä juoksin autojen valokeiloissa löytämättä tietäni rautatieasemalle ja päädyin lentämään muuttolintujen mukana takaisin valtamerten taakse, kun aamulla maailma pukeutui harmaaseen herätessäni auringonsäteistä. Istuin parvekkeella katselemassa ihmisiä ohikulkumatkalla musiikin kuiskaillessa taustalla rakkauttaan, tanssitin sormiani mustilta koskettimilta valkoisille auringonsäteiden unohtuessa pilviverhon taakse ja olin ääretöntä hiljaisuutta kuunnellessani musiikin sanoinkuvaamatonta kauneutta, hitaasti suljin silmäni hukkuakseni siihen onnellisuuteen mollisoinnuista duureihin: hetkittäin onnellisuuteen tarvitaan ainoastaan musiikin ääretön kauneus, aikaisen aamun ensimmäiset tuulenhenkäykset ja vaniljateetä, joka muistuttaa aamuyön ensimmäisiin tunteihin asti valvotuista öistä.

En oikeastaan tiedä, miksi olen viimeaikoina osannut kirjoittaa rakkausrunoja maailman kauneimmilla sanoilla ja laulanut rakkaudesta seitsemällä tuntemattomalla kielellä, viimeisimmästä rakkausrunosta kahdeksan kokonaista kuukautta. Rakkaus palaa keväisin muuttolintujen mukana, mietin laittaessani muistikirjan laukkuuni ja taivas tarttui kengänpohjiin kävellessäni harmailla kaduilla valkoisessa neuleessani: kuiskailin ilmaan vuosien takaista rakkauttani uskomattoman kauniilla sanoilla, hymyilin typerästi kaikelle sille loputtomalle onnellisuudelle ja annoin kevätsateen kastella hiukseni varovaisten auringonsäteiden murtaessa harmauteen pukeutuneen pilviverhon.
hetki 070
Tänä keväänä ei enää ensimmäistäkään luentoa, hymyilin kirjoittaessani liiketoimintasuunnitelmaa valkoisuuttaan hohtavassa luokkahuoneessa ja käytävillä uskomattoman hiljaista kahdelta iltapäivällä, huhtikuun viidentenätoista. Kotimatkalla vastaantulijoiden kasvoilta varastettuja taivaankappaleita, kuiskailin ilmaan ääretöntä rakkauttani auringonsäteiden lämpimässä syleilyssä ja kirjoitin keskeneräisistä lauseista rakkaustarinoita teidän välillenne:  yksittäisiä sanoja aistiharhoista äärettömään rakkauteen auringonlaskujen rauhallisuudessa, katselin peilikuvaani maalatessani huuleni punaisella ja hymyilin itsekseni,

sinä olet kaunis.
hetki 082

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti