17. tammikuuta 2018

HETKITTÄIN ON MAAILMAN PARASTA OLLA YKSIN

IMG_2556IMG_2580

Yhtenä iltana istuin yksin olohuoneessa, kuuntelin hiljaisuuden kaikuvan huoneesta toiseen takkatulen luodessa valoa tupakeittiön hämärään ja mietin, kuinka usein tämän kuluneen kuukauden aikana minä olinkaan kaivannut sitä, kuinka uskomattoman usein tämän pikkukaupungissa viettämäni kuukauden aikana olinkaan kaivannut yksin olemista ja sitä, ettei minun hetkeen tarvitse olla mitään kenellekään. Sitä, ettei minun hetkeen tarvitse sanoa mitään kenellekään, niin, paitsi siinä hetkessä takkatulen loisteessa koiralle, joka varovaisin askelin käveli luokseni, hyppäsi viereeni sohvalle ja tarttui olkapäähäni tassullaan kuin kertoakseen jotain. Vastasin vaativaan katseeseen tyhmästi hymyillen ja vain hetkeä myöhemmin kävelin pimeyteen verhoutuneilla kaduilla, katselin hihnan päässä kulkevaa koiraa ja kuulokkeissani soi uusi musiikki, uusi ja tavallaan aivan äärettömän kaunis musiikki, joka tunkeutui rintalastani alle varoittamattomasti.

Pääsitkö koskaan irti painajaisistasi / kuka viereltäsi herää aamuisin / ja mitä ihmettä mä oikein ajattelinkaan Topi Saha lauloi vielä istuessani hämärässä keittiössä juomassa teetä, oli sen pienen hetken rauhallisempaa kuin aikoihin ja tuntui kuin koko maailma olisi ollut siinä, kuin koko maailma olisi pysähtynyt siihen hetkeen ja niihin sanoihin, niihin, jotka saivat sydämeni jättämään lyönnin välistä. Hengitin hetken silmät kiinni ja päästin irti kaikesta, kuuntelin koiran kävelevän takkahuoneeseen juomaan vettä, kellon viisarit kulkivat rauhallisina eteenpäin ja minä jäin siihen hetkeen.

IMG_2553IMG_2579IMG_2561

2 kommenttia: