29. kesäkuuta 2018

MIKÄ TEKEE MINUT ONNELLISEKSI JUURI NYT?

IMG_7136IMG_7148

Kirjoitin toukokuussa, kuinka minut teki onnelliseksi kevään vaihtuminen kesäksi, kuinka minut teki onnelliseksi se, että evät vaihtui kesään tavallaan yhdessä yössä ja kuinka yhtenä aamuna luonto oli vain herännyt kesään kauniimmin kuin koskaan aiemmin ja minä hengitin kesän ihmettä jokaisella hengenvedollani. Se oli jotenkin kovin ihmeellistä ja se teki minut aivan tavattoman onnelliseksi, rakastin ensimmäisten kesäaamujen ensimmäisiä auringonsäteitä, mutta vielä enemmän niitä illan viimeisiä, jotka maalasivat maiseman aina kultaisen sävyihin. Kirjoitin, kuinka minut teki onnelliseksi töiden aloittaminen uudessa työpaikassa ja se, että suunta on ensimmäistä kertaa aikoihin oikea ja ettei tarvinnut enää kiertää ympyrää poiketen hetkittäin ympyrältä ihan aina väärään suuntaan, sillä minusta oli luvattoman kauan tuntunut, ettei mikään suunta olisi oikea tai että sitä oikeaa suuntaa ei vain yksinkertaisesti löydy. Se kuitenkin löytyi ja olin siitä äärettömän onnellinen, kuten olin myös uudesta kamerastani, joka on tehnyt minut onnelliseksi myös kesäkuussa ja siitä minä aion kirjoittaa seuraavaksi, asioista, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi kesäkuussa.

x Vakiintunut viikkorytmi. Kuten toukokuussa kirjoitin, sain kahden vuoden työttömyyteni jälkeen viimein työpaikan ja se teki minut kovin onnelliseksi, sillä työttömyys oli aiheuttanut minulle stressiä kahden vuoden ajan valehtelematta aivan jokaisena päivänä. Sen työpaikan lisäksi minut on kesäkuussa tehnyt onnelliseksi myös vakiintunut viikkorytmi, yksinkertaisesti se, että herään jokaisena arkiaamuna samaan aikaan ja kirjoitan töiden jälkeen näitä blogitekstejäni, mutta myös se, että nykyään viikonloput merkitsevät minulle ihan oikeasti jotain. Työttömyyteni aikana viikonloput olivat samanlaisia päiviä kuin arkipäivätkin, mutta nyt, kun vietän arkipäivät töissä, viikonloput ovat alkaneet viimein tuntua aivan erityisiltä ja vähän samalta kuin opiskeluvuosinani, enkä olisi uskonut, että se saa ihan näin onnelliseksi.

x Koirat. Vietin keväällä pari kuukautta rakkaassa pikkukaupungissa ja sain kokea yksinkertaisesti uskomattomat seitsemän viikkoa kuuden uskomattoman suloisen koiranpennun kanssa, niistä viikoista en vaihtaisi hetkeäkään pois ja kun viimein toukokuun puolivälissä matkustin Jyväskylään jäädäkseni pidemmäksi aikaa minä olin täynnä haikeutta. Siitä lähtien minulla oli ollut aivan järjetön ikävä niitä pieniä koiranpentuja, jotka viimeisinä viikkoina saivat terävät hampaat ja käyttivät niitä tehokkaasti, enkä olisi voinut olla yhtään onnellisempi palatessani viime viikolla hetkeksi Savonlinnaan ja saadessani vanhempieni luokse jääneet kaksi koiranpentua syliini ja vielä onnellisempi olin siitä, että ne vielä rakastivat minua yhtä paljon kuin minä niitä. On kuitenkin myönnettävä, että myös vanhempieni kaksi vähän aikuisempaa koiraa tekivät minut äärettömän onnelliseksi, niiden näkeminen tekee minut oikeastaan aina onnelliseksi.

IMG_7138IMG_6696IMG_7187

x Valokuvaaminen ja kameran kanssa seikkaileminen. Kesäkuussa valokuvaaminen on tuntunut taas paremmalta kuin aikoihin, enkä oikeastaan edes tiedä, johtuuko se auringonsäteiden verhoamasta uskomattoman kauniista maailmasta vai uudesta kamerastani, eikä sillä ole oikeastaan mitään merkitystä, valokuvaaminen on kaikesta huolimatta saanut minut kesäkuussa hymyilemään useammin kuin muistan ja en voisi olla siitä yhtään onnellisempi. Olen rakastanut päiviä, jolloin olen seikkaillut kameran ja maailman rakkaimman kanssa katselemaan maailman ihmeellisyyttä, olen rakastanut sitä tunnetta, kun vallitsevasta hetkestä muodostuu ihan suunnattoman kaunis valokuva ja kamera kädessäni tuntuu siltä kuin se todella kuuluisi siihen, olen rakastanut ja se on tehnyt minut kesäkuussa tavattoman onnelliseksi.

x Sateen jälkeinen tuoksu. Kesäkuu on ollut täynnä auringonsäteitä ja lämpimiä kesäpäiviä, minä olen nauttinut niiden kauneudesta sydämeni pohjasta, mutta silti, enemmän kuin olen nauttinut niistä, olen nauttinut kuitenkin hetkittäisestä sateesta ja siitä, miltä maailma tuoksuu kesäsateen jälkeen. Siinä on jotain taianomaista ja ilma on hetken tavattoman raikasta hengittää, värit loistavat kirkkaampina ja sydämestä kivenlohkareet väistyvät rauhan kietoessa syleilyynsä, niin, eihän se tosiaan olekaan pelkästään se tuoksu vaan koko suuri maailma kesäsateen jälkeen, joka on tehnyt minut kesäkuussa ajoittain uskomattoman onnelliseksi ja saanut pysähtymään hengittämään sitä jokaisella hengenvedollani.

x Hapsukengät. Minulla oli kesällä 2014 erityisen täydelliset kengät, sellaiset mustat balleriinat, joissa oli maailman suloisimmat hapsut, mutta koska kesä 2014 oli ehdottomasti yksi elämäni onnellisimmista ja ihanimmista kesistä ja ne täydelliset kengät kokivat kanssani monta seikkailua, ne eivät selvinneet enää seuraavaan kesään asti. Kesäkuun alussa löysin kuitenkin viimein lähes samanlaiset kengät ja saadessani kyseiset Dorothy Perkinsin kengät lopulta jalkaani olin tavattoman onnellinen, niiden kenkien kanssa aion kokea yhtä monta seikkailua kuin niiden vuosien takaisten kenkien, vaikka en välttämättä enää istukaan kirjaston katolla juomassa halpaa viiniä tai kiipeä autiotalon ikkunasta sisään vain nähdäkseni, miltä se vuosien ajan minua hämmentynyt talo kätkee sisäänsä, en koska se purettiin sen kesän jälkeen.

IMG_7131IMG_6711


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti