5/22/2017

OLEN TARPEEKSI HYVÄ

IMG_0969IMG_0992

Tämä kevät on ollut tavallaan aivan äärettömän stressaava. Olen tehnyt tiimiharjoittelun yhteydessä töitä sosialisen markkinoinnin parissa ja toteuttanut kampanjaa, jonka aihe koskettaa itseäni henkilökohtaisesti vielä enemmän kuin olen koskaan uskaltanut myöntää, olen kirjoittanut naurettavan määrän työhakemuksia saamatta myöntäviä vastauksia ja katsonut itseäni peilistä, unohtunut luvattoman useasti miettimään, mikä minussa on vikana, miksi kaikki muut pääsevät elämässään pitkälle ja minä herään aamuisin pienestä yksiöstäni kaupungissa, jota en tunne edes kodikseni. Minä en vain ole tarpeeksi hyvä, olen kuiskannut itselleni iltaisin kirjoittessani blogin luonnoksiin keskeneräisiä tekstejä, joista vain harvat päädyn koskaan julkaisemaan, edes blogin kirjoittaminen ei ole tuntunut hyvältä, edes akustiseen kitaraan tarttuminen ei ole tuntunut hyvältä, koska minä en vain ole tarpeeksi hyvä.

Minä en ole tarpeeksi hyvä ja se ajatus on loputtomalta tuntuvan stressin kanssa yhteistyössä tehnyt minusta tämän kevään aikana uskomattoman väsyneen ihmisen, sellaisen, joka on niinä kaikista tärkeimpinä päivinä kuumeessa ja aiheuttaa palohälytyksen yhtenä tavallisena keskiviikkona aamun ensimmäisinä tunteina. Puolitoista viikkoa sitten tiimiharjoitteluni päättymisen jälkeen istuin ruuhkaisessa bussissa matkalla Savonlinnaan ja myönsin itselleni, että kaiken sen loputtoman stressaamisen jälkeen on pysähdyttävä hetkeksi. Kuunneltava ainoastaan itseään ja tehtävä niin, kuin itsestä tuntuu hyvältä, annettava itselleen aikaa palautua siitä stressistä, joka on kulkenut mukanani koko kevään jättäen jälkensä niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiini, tehden minusta aivan liian väsyneen.

IMG_1032

Istuttuani täällä rakkaassa pikkukaupungissa kokonaiset puoltoista viikkoa olen vähitellen alkanut ymmärtää, etten minä väsynyt tiimiharjoittelusta tai edes stressiä aiheuttaneesta kampanjasta videoprojekteineen, minä väsyin siitä naurettavasta itseni aliarvioimisesta. Minä olen nimittäin kaikesta huolimatta aivan tarpeeksi hyvä ja mahdollisesti vielä enemmän, sen ymmärtäminen on vain ollut äärimmäisen vaikeaa jatkuvan stressin ja vastoinkäymisten takia, olen tarpeeksi hyvä tarttuakseni akustiseen kitaraani ja tarpeeksi hyvä kirjoittaakseni tämänkin blogitekstin, jonka kirjoittamista mietin ensimmäistä kertaa puolitoista viikkoa sitten. Olen aivan tarpeeksi hyvä ja riitän, eikä minulla ole ensimmäistäkään syytä stressata nimenomaisesta syystä, sen sijaan minulla on lukemattomia syitä olla itselleni armollisempi ja katsoa itseäni iltaisin peilistä tyytyväisenä, kukaan muu ei kuitenkaan ole yhtä hyvä olemaan minä.

IMG_0976IMG_1026

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti