11/18/2015

i know my heart is still beating

Yhtenä iltana istuin viimeistä kertaa siinä vanhassa rantasaunassa, jonka seinät ovat nähneet uskomattoman kauniita rakkaustarinoita, ikuistaneet lapsuuden onnellisimpia hetkiä auringonsäteiden osuessa ikkunalasiin ja auringonlaskun vaihtuessa pimeyteen kuulleet yksinäisen sydämen kuiskailevan rikkinäisyyttään. Rantasaunassa, jonka lauteilla olen istunut lapsuuteni kultaisina vuosina kuuntelemassa mummon viisaita sanoja ja nauramassa serkkuni kanssa kaikelle epäoleelliselle, siinä samassa rantasaunassa, jossa huolet ovat tuntuneet naurettavan pieniltä piirtäessäni huurteiseen ikkunalasiin sydämiä. Niin tuntui sinäkin iltana, kun istuin viimeistä kertaa niillä maailman rakkaimmilla lauteilla ja unohduin miettimään, kuinka on yksinkertaisesti maailman parasta istua nimenomaan siinä.

Yksinkertaisesti maailman parasta istua niillä vanhan rantasaunan lauteilla maiseman pukeutuessa tummansiniseen ikkunalasin takana, kuunnella polttopuiden rätisevän kiukaan tulipesässä ja sulkea sitten silmänsä heitettyään löylyä kiukaalle, yksinkertaisesti maailman parasta. Pukuhuoneen naulakossa roikkuu edelleen mummon uimapuku, saunan ovenpielessä on äitini hiilellä kirjoittama rakkaudentunnustus isälleni ja kuistilla ne puhallettavat uimarenkaat, joista lapsuuden kultaisina vuosina taisteltiin. Kaikki on ennallaan ja niin olen kai tavallaan minäkin, mietin sulkiessani silmäni kuumuuden tuntuessa jokaisessa hengenvedossani ja kun myöhemmin seisoin pyyhkeeseen kääriytyneenä kuistilla hengittämässä kylmää ilmaa kuiskasin, etten tule koskaan unohtamaan, kuinka tätä kaikkea rakastin.

rantakaartila 011rantakaartila 055rantakaartila 171rantakaartila 019rantakaartila 113

2 kommenttia:

  1. Miksi viimeistä kertaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ei ole nyt mistään dramaattisesta kyse, rantasauna vaan puretaan ja siksi siis viimeistä kertaa.

      Poista