17. kesäkuuta 2015

SOITTOLISTALLA JUURI NYT

päiväkirja 069Kuuntelen musiikkia keskimäärin seitsemäntoista tuntia vuorokaudessa, mikä on siis mielestäni suhteellisen kunnioitettava määrä ottaen huomioon sen, että minä olen vuorokaudessa keskimäärin seitsemäntoista tuntia hereillä eli periaatteessa kuuntelen hiljaisuutta ainoastaan nukkuessani. Muutettuani tähän pikkukaupunkiin minä olen rakastunut uudelleen suomenkieliseen musiikkiin, istunut rannassa kuuntelemassa uskomattoman kauniita tarinoita musiikin kuiskaillessa korvaani onnellisuuttaan ja turvautunut hetkittäin niihin yhtyeisiin, jotka saavat kyyneleet tarttumaan silmäkulmiin, mutta jostain tuntemattomasta syystä en ole tavallaan saanut otetta muutaman viimeisimmän viikon aikana ilmestyneestä musiikista, onkohan mitään merkittävää edes ilmestynyt? Minä en tiedä, mutta huomenna aion tutustua uuden musiikin ihmeelliseen maailmaan.

Kuitenkin kävellessäni tänään auringonsäteiden loisteessa ymmärsin, että viimeisin soittolistani on tosiaan maaliskuulta ja siksi ennen uuteen musiikkiin tutustumista kokosin teille soittolistan verran musiikkia, joka on soinut kuulokkeissani muutaman viimeisimmän viikon aikana. Koska muutettuani tänne olen rakastunut uudelleen suomenkieliseen musiikkiin, soittolistalta löytyy tavanomaista enemmän nimenomaan juuri sitä suomenkielistä musiikkia esimerkiksi Jarkko Martikaisen, Samuli Putron ja Laura Moision muodossa, joista viimeisin julkaisi huhtikuussa ensimmäisen singlelohkaisun tulevalta pitkäsoitoltaan. Suomenkieliseen musiikkiin liittyen on mainittava, että sosiaalisen median ylistämä Paperi T löytyy myös soittolistaltani, nimittäin kyseisen herran debyytti oli yksinkertaisesti niin käsittämättömän kova, että minä olin ainoastaan sanattomuutta. Suomenkielisen musiikin lisäksi soittolistalta löytyy edelleen esimerkiksi se uskomattoman rakas Von Hertzen Brothers, jonka maaliskuussa ilmestynyt pitkäsoitto on kuluneen viikon aikana saanut kyyneleet tarttumaan silmäkulmiin vähintään kerran vuorokaudessa ja The Blanko, jota aiemmin mainitun lisäksi suuntaan rakastamaan ensi viikolla Kangasniemelle.

Rubik, Disco Ensemble ja Fleet Foxes lukeutuvat myös niihin yhtyeisiin, jotka ovat hetkittäin saaneet kyyneleet silmäkulmiini, todennäköisesti ainoastaan äärettömästä rakkaudestani. Lisäksi soittolistalta löytyy The Nationalin Sunshine On My Back, joka iski allekirjoittaneeseen uskomattoman voimakkaasti keskiyön harmoniassa tämän pikkukaupungin uinuessa hiljaisuudessa ja Sufjan Stevensin The Only Thing, joka on herättänyt uskomattoman kauniisiin aamuihin auringonsäteiden murtautuessa sisään ikkunaverhojeni lävitse ja kuiskaillut rakkauttaan nukahtaessani näkemään unta lähtemisestä. Nyt kuitenkin, kuunnelkaa nämä!