7. toukokuuta 2018

NYT HILJAISUUS ON PAREMPAA KUIN MUSIIKKI

IMG_2320IMG_2358

Eilen auringonsäteet olivat kuin sadepisaroita kuusenoksilla kävellessäni metsässä nauttimassa niistä illan viimeisistä auringonsäteistä, pysähdyin hetkittäin kuuntelemaan lintujen laulavan vapaudesta ja mietin, kuinka vuosia sitten olisin verhonnut hetken musiikilla ja antanut musiikin kuiskailla korvaani loputtoman kaunista harmoniaansa. Vuosia sitten en yksinkertaisesti olisi osannut arvostaa sitä hiljaisuutta, lintujen laulua ja puiden huminaa, en olisi osannut arvostaa, sillä lapsuuteni pikkukaupungin rauhallisuudessa viettäneenä se hiljaisuus oli aina ollut minulle itsestäänselvyys. Enää se ei kuitenkaan ole, siitä syksystä lähtien, kun muutin ensimmäistä kertaa pois tästä pikkukaupungista, hiljaisuus on ollut minulle jotain sellaista, josta olen nauttinut aivan suunnattomasti ja jota olen huomannut kaipaavani kulkiessani katupölyn verhoamia kadunkulmia ja istuessani bussissa ruuhka-aikaan, katsellessani kerrostaloja ikkunalasin takana.

Olen viimeaikoina nauttinut hiljaisuudesta ja metsän äärettömän rauhoittavasta vaikutuksesta enemmän kuin koskaan aiemmin, metsä on tavallaan kutsunut minua luokseen ja on tuntunut aivan uskomattoman hyvältä vain kävellä pitkin metsäpolkuja, harhailla päämäärättömästi auringonsäteiden häikäistessä hetkittäin silmiä ja kuunnella puiden huminaa. Enkä minä ole kertaakaan ottanut kuulokkeita mukaani, en ole oikeastaan edes harkinnut ottavani niitä mukaan, sillä viimeaikoina hiljaisuus on ollut musiikkia kauniimpaa, hiljaisuudessa on ollut jotain taianomaista ja sellaista, jota olen kokenut tarvitsevani rauhoittuakseni. Siksi minä olin eilen niin onnellinen hiljaisuuden kietoessa minut rauhoittavaan syleilyynsä, katselin auringonsäteiden loistavan kuusenoksilla kuin sadepisarat ja palatessani kotiin hymyilin tyhmästi, tuntui kuin jokin olisi muuttunut, kuin jokin minussa olisi muuttunut, kuin hauras sydämeni olisi muuttanut rytmiään.

IMG_2322IMG_2365IMG_2324

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti