22. toukokuuta 2018

MIKÄ TEKEE MINUT ONNELLISEKSI JUURI NYT?

P5160298P5160339

Huhtikuussa kirjoitin siitä, kuinka olen oikeastaan aina rakastanut enemmän syksyä kuin kevättä, mutta kuinka tänä vuonna kevät on tehnyt minut aivan äärettömän onnelliseksi ja saanut minut inspiroitumaan jotenkin aivan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Minä kirjoitin, kuinka yksi maailman ihanimmista asioista on herätä keskellä yötä siihen, kun vesisade rummuttaa peltikattoon ja nukahtaa uudelleen kuunnellen sateen ropinaa, kirjoitin siitä, kuinka en tiedä kovin montaa asiaa, jotka saisivat minut rauhoittumaan kuin öiset vesisateet. Kirjoitin, kuinka huhtikuussa minut oli tehnyt tavattoman onnelliseksi musiikki, takapihan metsän humisevat puut ja tuulenhenkäys hiuksillani, mutta kuinka lopulta koiranpennut olivat tehneet minut onnellisemmaksi kuin varmaan mikään muu aikoihin. Samat, maailman ihanimmat koiranpennut tekivät minut onnelliseksi myös toukokuussa, mutta nyt aion tapani mukaan kirjoittaa enemmän niistä asioista, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi toukokuun aikana, asioista, jotka ovat saaneet minut hymyilemään.

x Kevään vaihtuminen kesään. Kevät vaihtui kesään tavallaan yhdessä yössä, yhtenä aamuna luonto oli vain herännyt kesään kauniimmin kuin koskaan aiemmin ja minä hengitin kesän ihmettä jokaisella hengenvedollani. Se oli jotenkin kovin ihmeellistä ja se on tehnyt minut aivan tavattoman onnelliseksi, olen rakastanut näiden vuoden ensimmäisten kesäaamujen ensimmäisiä auringonsäteitä, mutta vielä enemmän niitä illan viimeisiä, jotka maalaavat maiseman aina kultaisella, olen rakastanut sitä tunnetta, kun nurmikko on paljaiden jalkojeni alla viileä ja iltaisin jalkapohjani likaiset, sillä olen kävellyt koko päivän ilman kenkiä. Kesä vain yksinkertaisesti tekee onnelliseksi, järjettömän onnelliseksi.

x Uusi kamera. Niin, minä kirjoitin huhtikuussa siitä, kuinka haaveilen uudesta kamerasta, mutta en kuitenkaan ollut suunnitellut ostavani uutta kameraa pitkään aikaan, olinhan ostanut uuden objektiivin kameraani helmikuussa. Viikko sitten minä kuitenkin istuin bussissa ja kuuntelin musiikkia, jota rakastan aivan käsittämättömästi ja yhtäkkiä minusta vain yksinkertaisesti tuntui siltä, että minun on saatava uusi kamera, tuntui, että minun oli tilattava se samantien, kun pääsisin perille. Sinä sunnuntai-iltana minä sitten tilasin itselleni uuden kameran ja se uusi kamera tehnyt minut niin typerän onnelliseksi, että olen hymyillyt itsekseni kävellessäni sen kanssa matkalla töihin ja pysähtyessäni hetkittäin kuvaamaan tuomenkukkia, tästä kamerasta aion kertoa teille vielä myöhemmin lisää, niin onnelliseksi se on tehnyt.

P5160239

x Työpaikka. Tilannehan on sellainen, että minä valmistuin joulukuussa 2015 tradenomiksi ja en ollut sen jälkeen ollut päivääkään palkkatöissä, vaikka olinkin hakenut töitä aktiivisesti ja siis ihan todella halunnut töihin, sillä työttömyys ei vain yksinkertaisesti sopinut minulle, enhän ole koskaan ollut ihminen, joka nauttii siitä, että voi viettää kuukausia kotona Netflixin seurassa. Tämän työttömyyteni aikana olin ollut kahdesti työkokeilussa, joista molemmilla kerroilla olin nauttinut niistä suuresti, mutta huhtikuun lopussa kävin kuitenkin vähän yllättäen niin, että sain työpaikan täältä Jyväskylästä ja aloitin työt tasan viikko sitten, enkä voisi olla siitä yhtään onnellisempi, tuntuu, että elämä on menossa oikeaan suuntaan ja se on äärettömän helpottava tunne kaiken sen ahdistuksen jälkeen, jonka työttömyys sai aikaan.

x Tunne siitä, että suunta on oikea. Sitä on tavallaan aivan suunnattoman vaikea selittää, mutta olin luvattoman kauan kulkenut ympyrää poiketen hetkittäin ympyrältä aina väärään suuntaan, luvattoman kauan tuntui, ettei mikään suunta olisi oikea tai että sitä oikeaa suuntaa ei vain yksinkertaisesti löydy, mutta toukokuussa on ensimmäistä kertaa aikoihin tuntunut siltä, että suunta on oikea. Minä en kulje enää ympyrää ja se on tehnyt minut tavattoman onnelliseksi, saanut minut nukahtamaan iltaisin rauhallisuuteen ja istumaan aloillani pienessä asunnossani, ihan vain olemaan tuntematta painoa rintalastan alla ja kuuntelemaan hiljaisuutta ilman, että ajatukseni huutaisivat kovempaa kuin mikään koskaan.

x Pieni asuntoni. Olen tämän vuoden aikana ollut todella vähän kotona, tässä pienessä asunnossa, jossa on valkoinen kirjahylly täynnä rakkaita muistoja ja sen vieressä kaksi akustista kitaraa epävireessä. Maaliskuun lopun jälkeen minä en ollut nukkunut kertaakaan omassa sängyssäni tai herännyt aamuisin siihen, kun auringonsäteet murtautuvat suurien ikkunoiden sälekaihtimien välistä, sen maaliskuun lopun jälkeen en ollut viettänyt tässä pienessä, valoisassa asunnossa kokonaista iltaa tai kokonaista aamua, mutta pari päivää sitten minä raahasin maailman rakkaimman ihmisen kanssa matkatavarani tänne. Sinä iltana olin ensimmäistä kertaa maaliskuun jälkeen kokonaisen illan tässä asunnossa, katselin muistoja valkoisella kirjahyllyllä ja nukahdin äärettömään onnellisuuteen, heräsin aamun varovaisiin auringonsäteisiin ja olin vain onnellinen, onnellinen näistä kahdestakymmenestäseitsemästä neliöstä ja siitä, että se on minun kotini.

x Elämä. Tämä kuulostaa nyt jotenkin sanoinkuvaamattoman kliseiseltä, mutta tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi elämä, se, että herään aamuisin auringonsäteisiin ja nukahdan rauhallisuuteen, herään keskellä yötä katsomana kelloa huomatakseni, että voin nukkua vielä monta tuntia. Se, että voin työpäivien jälkeen kävellä sen maailman rakkaimman luokse, käpertyä syliin sanomatta sanaakaan ja hymyillä katsoessani silmiin, se, että voin kirjoittaa niitä keskeneräisiä lauseitani ja valokuvata tuomenkukkia, kuunnella aamuisin rakasta musiikkia bussissa ja syödä iltaisin vanukasta.

P5160398P5160420

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.