13. huhtikuuta 2018

HETKEN TÄMÄKIN KAUPUNKI NÄYTTI RUMALTA

IMG_8757IMG_8734

Kuten jokainen, joka on lukenut blogiani enemmän kuin yhden blogitekstin verran, tietää, olen viettänyt ensimmäiset yhdeksäntoista vuotta elämästäni Savonlinnassa, tässä rakkaassa pikkukaupungissa, joka on tunnettu Olavinlinnasta ja kesäisin järjestettävistä oopperajuhlista. Niiden yhdeksäntoista vuoden aikana ehdin kokea tässä kaupungissa tavallaan aivan suunnattomasti ja sen lisäksi, että minulla on tästä kaupungista järjettömästi muistoja, joita en vaihtaisi yhtään mihinkään, minulla on myös muistoja, jotka tahtoisin unohtaa, on muistoja, jotka vaikuttivat vahvasti siihen kuuden vuoden takaiseen päätökseen muuttaa pois tästä kaupungista. Kuitenkin, kun kolme vuotta sitten keväällä allekirjoitin tässä kaupungissa sijainneen asunnon vuokrasopimuksen, en osannut epäröidä hetkeäkään, etteikö tänne muuttaminen olisi hyvä ratkaisu, en epäröinyt, vaikka olin kolme vuotta aiemmin tahtonut vain pois tästä kaupungista ja vannonnut, etten koskaan palaisi takaisin. En epäröinyt, sillä minulla oli niin järjettömästi rakkaita muistoja tästä kaupungista ja tiesin, että kaikista maailman kaupungeista Savonlinna olisi ehdottomasti se, jonne minun olisi palattava, jos tahtoisin tuntea olevani kotona, sillä Savonlinna on lopulta kuitenkin se kaupunki, joka tulee aina olemaan jollain tavalla minun kotini, tässä kaupungissa minä tiedän, missä auringonlaskut näyttävät kauneimmilta ja missä lumi sulaa ensimmäisenä.

Tässä kaupungissa minä tiedän, mihin minun on mentävä sellaisina hetkinä, kun tahdon olla yksin ja kirjoittaa niitä keskeneräisiä lauseitani auringonlaskun verhotessa maisemaa suunnattomaan harmoniaan ja tiedän, mihin minun on mentävä, jos tahdon kävellä vanhojen havupuiden varjostamassa metsässä. Minä tiedän, mihin minun on mentävä, jos tahdon valokuvata nopeasti jotain blogiini, tiedän tämän kaupungin kauneimmat paikat, ne sellaiset, jotka näyttäisin ystävälleni, joka tahtoisi nähdä tästä kaupungista jotain muutakin kuin Olavinlinnan, mutta minä tiedän myös sellaiset paikat, joita en ihan välttämättä näyttäisi kenellekään, jonka tahtoisin saavan tästä kaupungista hyvän ensivaikutelman, yksi sellainen löytyy paikka löytyy aivan keskustasta ja kyllä vain, tarkoitan Kauppalinnaa, sitä kauppakeskusta, joka on tehnyt hidasta kuolemaa ainakin vuosikymmenen ajan. Siinä samaisessa kauppakeskuksessa, jossa on tällä hetkellä ainoastaan kolme liikettä, toimi vielä vuosia sitten kaupungin ainoa levykauppa ja vietin siellä suurimman osan lukion hyppytunneistani, enää sitäkään ei ole. Nämä valokuvat sen sijaan on otettu tämän samaisen kauppakeskuksen vieressä sijaitsevan rakennuksen parkkipaikalla, se on ehdottomasti yksi niistä paikoista, joita en välttämättä heti ensimmäisenä esittelisi jollekin, joka on tullut kaupunkiin ensimmäisen kerran. Mietin kyseistä paikkaa ja sen uskomatonta rumuutta jo kahdeksan vuotta sitten seisoessani yhtenä sateisena iltana ystävieni kanssa siinä pitämässä sadetta, mietin silloin, kuinka vielä jonain päivänä tahtoisin kuvata siinä, nimittäin kaikesta rumuudestaan huolimatta siinä oli jotain, minkä tahdoin ikuistaa. Ehkä jotain sellaista realismia, josta olen viimeaikoina inspiroitunut, jotain niin oikeaa ja todellista.

IMG_8758IMG_8771IMG_8769

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti