29. maaliskuuta 2018

SYNTYMÄ ON YKSI IHMEELLISIMMISTÄ ASIOISTA

Se tapahtui jotenkin uskomattoman nopeasti maanantaina vähän puolenpäivän jälkeen, eikä sitä ehtinyt tavallaan edes ymmärtää, mutta silti se oli yksi ihmeellisimmistä asioista, joita olen koskaan päässyt todistamaan, nimittäin syntymän ihme. Tarmokkaat ja kovin viattoman näköiset koiranpennut, joita meidän musta belgianpaimenkoiramme oli kantanut tammikuun lopusta asti, huusivat ensimmäisen kerran yksi kerrallaan, eikä siihen mennyt kuin kolme tuntia, kun kuusi täydellistä koiranpentua oli autettu tähän maailmaan ja sydämeni täyttyi rakkaudesta. Niin äärimmäisestä rakkaudesta, että olin pakahtua siihen tunteeseen katsellessani tyytyväistä äitiä kuuden pentunsa kanssa ja kuunnellessani pentujen varovaisia ääniä, siinä hetkessä minusta tuntui kuin tässä maailmassa ei yksinkertaisesti voisi olla mitään lähellekään yhtä viatonta. Toisaalta, siltä samalta minusta on tuntunut oikeastaan aina, kun olen istunut siinä pentulaatikon äärellä katselemassa koiranpentujen ensimmäisiä päiviä ja sitä, kuinka ne kasvavat kuin silmissä, ensi viikolla niillä aukeavat silmätkin ja en malta odottaa, että ne näkevät maailman. Tätä minun elämäni tulee olemaan seuraavien viikkojen ajan, pentulaatikon vierellä istumista ja pentujen tuoksua, mutta myös aika paljon siivoamista, mittaamista ja ruokkimista.


IMG_7055IMG_6957IMG_7036IMG_6956IMG_7053

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti