17. maaliskuuta 2018

KÄSITTÄMÄTTÖMÄN ONNELLINEN AAMU

IMG_6503IMG_6516IMG_6504

Eilen heräsin aamun ensimmäisiin auringonsäteisiin, jotka maalasivat raitoja vanhan huoneeni seinille ja saivat minut hymyilemään ennen kuin olin ehtinyt nousta sängystä, heräsin aamun ensimmäisiin auringonsäteisiin ja se teki minut tavallaan aivan äärettömän onnelliseksi. Piilouduin vielä hetkeksi peittojen alle, kuuntelin rauhallisuutta silmät kiinni ja myöhemmin istuin olohuoneessa ruskeasilmäisen karvakuonon kanssa katsomassa Greyn anatomiaa, olen katsonut viimeisimmän kuukauden aikana kuusi tuotantokautta ja myönnän olevani todella koukussa. Itseasiassa niin koukussa, että olen unohtunut hetkittäin miettimään itsekseni, kuinka en ole aiemmin päätynyt katsomaan kyseistä sarjaa, vaikka minä olen tiennyt sen olemassaolosta niin kauan kuin vain muistan. Kuitenkin, olen katsonut kyseistä sarjaa nyt täällä pikkukaupungin rauhallisuudessa aina hetken ennen nukahtamista ja aina sellaisina hetkinä, kun minulla ei ole muuta tekemistä, mutta eilen minulla oli kokonainen aamu aikaa katsoa sitä, istua olohuoneessa kaikessa rauhassa tuntematta häivähdystäkään huonosta omastatunnosta, eilen annoin itselleni kokonaisen aamun aikaa vain olla kaikessa rauhassa.

Oli ensimmäinen oikeasti hidas aamu kahteen viikkoon, ensimmäinen sellainen aamu, ettei minun tarvinnut oikeastaan tehdä yhtään mitään, ei tarvinnut edes kirjoittaa mitään ja se tuntui tavallaan aivan uskomattomalta. Hymyilin itsekseni tehdessäni itselleni aamiaista, auringonsäteet häikäisivät silmiäni katsoessani ikkunalasin takana avautuvaa maisemaa ja olin käsittämättömän onnellinen siitä, ettei kumpikaan koira kiusannut minua, kokeillut minua jatkuvasti tassullaan pyytäen leikkimään. Meillä kaikilla oli rauhallinen ja hidas aamu, söin aamiaiseni olohuoneessa sen ruskeasilmäisen karvakuonon katsellessa silmiini ja kuuntelin, kuinka mahdollisesti kahden viikon kuluttua pentuja saava karvakuono hyppäsi sänkyyn vanhassa huoneessani, sillä on tapana istua aina sängyssäni katselemassa ikkunalasin takana liikkuvia ihmisiä tai oikeastaan sillä on tapana katsella myös silloin, kun kadulla ei liiku ketään. Hymyilin jälleen itsekseni, olin jollain aivan sanoinkuvaamattomalla tavalla onnellinen kaikesta ja rintalastani alla tuntui ensimmäistä kertaa viikkoon kivenlohkareiden sijaan suunnaton rauha, minun oli hyvä olla ihan vain itsekseni ja tietysti myös koirien kanssa.

IMG_6528IMG_6563

4 kommenttia

  1. Oi että kun kuulostaakin täydelliselle aamulle!❤️ Toivottavasti saan huomenna samanlaisen, kun pitkästä aikaa pitäisi olla vapaa aamu tiedossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aika täydellinen, toivottavasti siullakin oli tänään ihana aamu! <3

      Poista
  2. Oi ihanan tunnelmallisia kuvia! <3

    http://lauraemiliaan.blogspot.fi

    VastaaPoista

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.