Minä kirjoitin helmikuussa, kuinka minut oli viimeisimmän kuukauden aikana tehnyt aivan suunnattoman onnelliseksi hyvät hetket sen maailman rakkaimman ihmisen kanssa ja aurinkoiset päivät, jotka olivat tavallaan herättäneet minut talvihorroksesta, saaneet minut kuljettamaan kameraa aina mukanani ja kirjoittamaan keskeneräisiä lauseita. Kirjoitin, kuinka minut oli tehnyt onnelliseksi hitaat aamut, Tove Jansson - Sanojen lahja: valitut sitaatit sekä uusi objektiivini, joka oli mahdollistanut minulle valokuvaamisen suhteen sellaisia asioita, jotka eivät sillä vanhalla kalustollani olleet mahdollisia. Kirjoitin, kuinka minut teki onnelliseksi rauhalliset illat ja tänään minä aion kirjoittaa teille siitä, mikä on tehnyt minut onnelliseksi maaliskuun aikana, aion kirjoittaa siitä, kuinka rakkaan pikkukaupungin rauhallisuus sai onnellisuuden tuntumaan rintalastani alla, mutta samalla aion luvata kirjoittavani tästä eteenpäin kerran kuukaudessa niistä asioista, jotka tekevät onnelliseksi. Mutta niin, maaliskuun aikana minut on tehnyt onnelliseksi seuraavat asiat:
x Pikkukaupungin rauhallisuus. Minä olen tässä vaiheessa maaliskuuta viettänyt jo puolet tästä kuluvasta kuukaudesta pikkukaupungin rauhallisuudessa ja ne kaksi viikkoa olivat täynnä ihan ääretöntä onnellisuutta, sillä mikään ei tunnu samalta kuin se rauhallisuus ikkunalasin takana herätessäni vanhassa huoneessani, iltapäivisin kävellessäni koirien kanssa rantaan tai iltaisin takkatulen lämmittäessä tupakeittiötämme. Mikään ei vain yksinkertaisesti tunnu samalta ja se on yksi niistä syistä, miksi olen palaamassa loppukuukaudeksi takaisin pikkukaupungin rauhallisuuteen, tosin olen palaamassa ensisijaisesti siksi, että olen luvannut olla auttamassa vanhempiani kohta syntyvien koiranpentujen kanssa.
x Koiranpennut. Eiväthän ne siis ole vielä edes syntyneet, mutta jo pelkästään se, että olen pystynyt tuntemaan niiden pikkuisten karvakuonojen liikkeet mustan belgianpaimenkoiramme vatsassa, on itsessään asia, joka on tehnyt minut tavattoman onnelliseksi, siinä vain on jotain todella uskomatonta. Eivätkä ne lähitulevaisuudessa syntyvät pennut ole todellakaan ne ainoat koirat, jotka ovat tehneet minut typerän onnelliseksi maaliskuussa, nimittäin myös tämä musta belgianpaimenkoiramme sekä nuorempi koiramme ovat tehneet minut onnelliseksi loputtomalla energiallaan ja sillä, että ne ovat viettäneet kanssani nyt maaliskuussa todella paljon aikaa, kuunnelleet, kun olen soittanut niille pianoa.
x Vanhempieni puutalon parkettilattia. Tämä on ihan varmasti kummallisin asia, joka on nyt maaliskuun aikana tehnyt minut onnelliseksi, mutta eihän sillä tavallaan ole mitään merkitystä. Vanhempieni puutalon parkettilattia on vanha ja kulunut, se on täynnä elämisen jälkiä ja siksi se on täydellinen, enkä lähtisi uusimaan sitä, vaikka vanhempani ovat sitä suunnitelleetkin. Kaiken lisäksi kyseinen vanha ja kulunut parkettilattia näyttää ihanalta valokuvissa ja olen itseasiassa saanut inspiraation moniin maaliskuussa julkaisemiini valokuviin nimenomaan tästä parkettilattiasta, tosi yllättävää.
x Greyn anatomia. Kirjoitin sekä tammikuussa että helmikuussa
siitä, kuinka minut on tehnyt todella onnelliseksi se, että olen
löytänyt Netflixistä itselleni katsottavaa, vaikka viime vuonna tuntui,
ettei minua kiinnostaa yksikään sarja tai elokuva. Maaliskuussa olen
kuitenkin siirtynyt Netflixistä täysin Viaplayn ihmeelliseen maailmaan
ja katsonut nyt viimeisimmän kuukauden aikana kuusi tuotantokautta Greyn
anatomiaa, enkä voi vieläkään ymmärtää, kuinka en ole aiemmin päätynyt
katsomaan kyseistä sarjaa, vaikka minä olen tiennyt sen olemassaolosta
niin kauan kuin muistan. Suosittelen tätä sarjaa itseasiassa enemmän
kuin mitään aiemmin, tämä on vain aivan yksinkertaisesti niin hyvä
sarja.
x Aurinkoiset päivät. Tämän talven aikana aurinkoisia päiviä on ollut huomattavan vähän ja kuten helmikuussakin, myös maaliskuussa nämä aurinkoiset päivät ovat tehneet minut aina hetkittäin aivan äärettömän onnelliseksi ja saaneet minut hymyilemään tyhmästi kävellessäni koirien kanssa kylän poikki rannasta kotiin. Lisäksi nämä aurinkoiset päivät ovat saaneet minut kuljettamaan kameraa useammin mukanani kulkiessani niitä tuttuja kadunkulmia pikkukaupungin rauhallisuudessa sekä kirjoittamaan enemmän kaikesta siitä, mitä näen ympärilläni. Kirjoittamaan niitä keskeneräisiä lauseita ja inspiroitumaan elämästä varhain aamulla herätessäni koiran kynsien rapinaan, istumaan keittiössä juomassa teetä auringonsäteiden maalatessa juovia kuluneeseen parkettilattiaan ja nauramaan itsekseni kaikelle epäoleelliselle.
x Uusi shampooni ja hoitoaineeni. Olen käyttänyt viimeisimmän vuoden aikana oikeastaan vain hopeashampoota, sillä olen yrittänyt saada vaaleat hiukseni pysymään keltaisen sijaan kauniin vaaleina, mutta tällä viikolla olen kuitenkin vaihtanut shampooni sekä hoitoaineeni ja ne ovat tehneet minut jotenkin todella onnelliseksi. Tällä hetkellä käytössäni on TIGI Bed Head Colour Goddess, joka tuoksuu toffeelle tai, kuten itse maanantai-iltana asian mainitsin, vanukkaalle eli yksinkertaisesti aivan taivaalliselle ja tälläkin hetkellä odotan malttamattomasti, että pääsen pesemään hiuksiani.
Lähetä kommentti