KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA, ELÄMÄSSÄNI JA BLOGISSANI

Sunnuntaina auringonsäteet maalasivat hiukseni kultaisiksi ja kylmyys pisteli armottomasti sormenpäitäni, olin jälleen unohtanut ottaa lapaset mukaani lähtiessämme valokuvaamaan talven taianomaisuutta, oikeastaan minusta tuntuu, että unohdan lapaset kotiin aivan huomattavasti useammin kuin muistan ottaa mukaani. Auringonsäteet häikäisivät vihreitä silmiäni kävellessäni lumisilla kaduilla, siinä talven taianomaisuuteen verhoutuneessa ohikiitävässä hetkessä elämäni tuntui kietoutuneen ainoastaan käsittämättömän suurta onnellisuutta ja katsellessani hetkittäin maisemaa linssin lävitse en osannut kuin hymyillä tyhmästi, vaikka kylmyys tuntui jokaisessa hengenvedossani. Antaessani kameran maailman rakkaimmalle ihmiselle sanoin, että nämä kuvat päätyvät todennäköisesti sellaiseen tekstiin, jossa kerron kolme hyvää asiaa minusta, elämästäni ja blogistani, kerroin niiden päätyvän tähän nimenomaiseen tekstiin, jota tässä nyt kirjoitan.

x Maailman rakkain ihminen, joka on muuttanut elämääni enemmän kuin olisin koskaan osannut kuvitellakaan. Hänen kanssaan olen ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärtänyt, miltä ihan todella tuntuu, kun toinen rakastaa minua enemmän kuin mitään, hänen kanssaan olen ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärtänyt, miltä tuntuu rakastaa jotain toista ihmistä niin paljon, että olisi valmis tekemään toisen puolesta tavallaan lähes mitä tahansa. Hänen kanssaan olen oppinut rakastamaan itseäni, mutta myös rakastamaan toista ihmistä sekä tätä elämää aivan uudella tavalla, hän tekee elämästäni kauniimman niinä kaikista vaikeimpinakin hetkinä ja rakastaa silloinkin, kun minä en itse välttämättä osaa.

x Vapaus, joka on tällä hetkellä elämässäni tavallaan suurempaa kuin koskaan aiemmin, minulla vain meni tavattoman kauan ymmärtää se. Minä pidin työttömyyttäni sekä koko tätä elämäntilannettani todella kauan tavallaan vain suurena vankilana, vaikka todellisuudessa olen tällä hetkellä aivan käsittämättömän vapaa ja nimenomaan tässä vallitsevassa elämäntilanteessa voin tehdä suuriakin valintoja tulevaisuuteni suhteen, minä en ole kahlittuna mihinkään kaupunkiin ja tuntuu tavallaan kuin koko maailma olisi avoinna. Minun on nyt vain tehtävä niitä päätöksiä ja sitten suunnattomasti työtä saavuttaakseni sen elämän, jota olen päättänyt elää, mutta sitä ennen minulla on kuitenkin tämä ääretön vapaus.

x Musiikki. Minulle tuli tätä tekstiä kirjoittaessani sellainen olo, että minun on ehdottomasti mainittava musiikki, sillä kaikista yksittäisistä asioista se on kuitenkin aina ollut vahvimmin se, mikä on tehnyt elämästäni parempaa. Musiikki on ollut yksi elämäni tärkeimmistä asioista niin kauan kuin muistan, olen viettänyt luvattoman monta iltaa yleisömeren keskellä värivalojen loisteessa ja viettänyt sekä kaikista kauneimmat että vaikeimmat hetkeni musiikin kanssa, siksi minun on ehdottomasti mainittava se tässä kolmantena asiana, musiikki ansaitsi tulla mainituksi tässä, ehdottomasti.

x Olen aivan äärettömän herkkä, mutta samanaikaisesti myös vahva ihminen. Minä olen lapsuudestani asti ollut herkkä ihminen, reagoinut vahvasti muiden ihmisten tunteisiin sekä osannut lukea muita ihmisiä yllättävän hyvin, olen itkenyt sekä surusta että onnellisuudesta, mutta kaiken kokemani ansiosta minusta on tullut viimeisimmän kymmenen vuoden aikana myös aivan suunnattoman vahva ihminen, jota ei enää pysty kaatamaan kaikista suurimmatkaan hirmumyrskyt.

x Lapsuuteni ensimmäinen haaveammatti oli runoilija ja vaikka minusta ei sitten lopulta runoilijaa tullutkaan, luovuus kuitenkin jäi minuun jäädäkseen ja olen siitä enemmän kuin onnellinen. Tämä luovuus näkyy minussa kirjoittamisen, valokuvaamisen ja soittamisen lisäksi monissa myös esimerkiksi arkipäiväisissä hetkissäni sekä päätöksissäni ja tähän luovuuteeni liittyy vahvasti myös intuitiivisuuteni, tavallaan luovuus ja intuitio kulkevat elämässäni kuin käsi kädessä.

x Viihdyn äärettömän hyvin myös yksin. Tunnen paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat jatkuvasti muita ihmisiä ympärilleen ollakseen onnellisia ja jotka eivät tavallaan osaa viettää aikaa yksin, ihmisiä, jotka eivät lähtisi yksin elokuvateatteriin. Minäkin nautin suuresti muiden ihmisten seurasta, mutta varmaan vielä enemmän nautin yksin olemisesta ja siitä, kun voin istua yksin pienessä asunnossani kirjoittamassa tai yksinkertaisesti vain nauttimassa hetkestä, nautin siitä, että voin seisoa yksin yleisömeren keskellä musiikin tuntuessa jokaisessa hengenvedossa ja siitä, että voin matkustaa yksin vieraaseen kaupunkiin tai istua yksin elokuvateatterin hämärässä, olla hetken olemassa tavallaan vain itseäni varten.

x Hitaat aamut ja aamiainen sängyssä. Minä olen kirjoittanut aivan luvattoman paljon hitaista aamuista, mutta ne ovat ehdottomasti päivän parhaita hetkiä, kun voi kaikessa rauhassa tehdä itselleen aamiaisen ja katsoa hetken jotain hyvää Netflix-sarjaa tai vaikka käydä rauhassa läpi sosiaalisen median uusia julkaisuja. Aamiaiseni syön tällä hetkellä aina sängyssä, sillä tähän pieneen yksiöön ei mahtunut ruokapöytää ja ruokapöytäni odottaa hetkeään kellarivarastossani, mutta seuraavassa asunnossani toivottavasti saan syödä aamiaisen pöydän ääressä, vaikka toki aamiainen sängyssä voi jatkossakin olla esimerkiksi viikonloppujen luksusta, koska onhan se tavallaan rauhoittavaa syödä aamiainen sängyssä.

x Olen aina ollut ihminen, joka tavallaan tarvitsee rutiineja pystyäkseen olemaan onnellinen ja tässä elämäntilanteessa, jossa minun ei tarvitse herätä aamuisin kouluun tai töihin, minun on täytynyt kehittää itselleni rutiineja, joihin kuuluu tällä hetkellä esimerkiksi herääminen päivittäin samaan kellonaikaan, aivan kaikessa rauhassa syöty aamiainen, blogin sekä työhakemusten kirjoittaminen vaniljateestä nauttien, lounastauko kirjoittamisesta, päivittäinen liikunta joogan tai vaihtoehtoisesti lenkkeilyn merkeissä sekä nukkumaan meneminen päivittäin samaan aikaan. Näiden rutiinien lisäksi teen luonnollisesti kaikkea muutakin, mutta esimerkiksi nämä päivittäiset rutiinit tekevät arjestani hyvää ja helppoa.

x Hyvät yöunet. Tätä ei voi varmaan koskaan korostaa liikaa, sillä minä olen aina ollut huono nukkumaan ja nykyään, kun nukun suhteellisen hyvin, en oikeastaan voisi olla enää yhtään onnellisempi hyvistä yöunista tai siitä, kuinka ne vaikuttavat koko seuraavaan päivään. Päiväni olisivat nimittäin tavattomasti huonompia, jos minä nukkuisin huonosti.

x Tämä vuosi on tällä hetkellä vielä kuin tyhjä kirja, josta olen kirjoittanut valmiiksi vasta ensimmäiset sivut, kaikki on tällä hetkellä vielä mahdollista ja tavallaan uskonkin, että tänä vuonna tapahtuu vielä paljon hienoja asioita. Sitä en osaa tarkalleen sanoa, mitä nämä asiat tulevat sitten lopulta olemaan, mutta minulla on jokatapauksessa todella vahva usko siihen, että jotain tapahtuu, jotain sellaista, mikä muuttaa elämääni johonkin suuntaan ja saa minut hymyilemään.

x Tänä vuonna meillä on vihdoin suunnitelmissa muuttaa yhteiseen asuntoon maailman rakkaimman ihmisen kanssa ja alkaa rakentaa sellaista yhteistä arkea, mistä olen haaveillut koko tämän ajan, kun olemme olleet yhdessä. Minä olen rakastanut yksin asumista aivan suunnattomasti, kaikkia kolmea pientä asuntoani ja sellaista omaa rauhaa, mutta tässä vaiheessa elämää minusta tuntuu, että minun kuuluisi asua sen maailman rakkaimman ihmisen kanssa ja odotan aivan äärettömän innoissani sitä kaikkea, mitä meillä on edessämme yhdessä asuessamme, meidän yhteisessä kodissamme.

x Viime vuoteen verrattuna tämä vuosi on alkanut jotenkin erityisen hyvin. Viime vuonna minulla oli hetkittäin aivan äärettömän vaikeaa, piilouduin kovaan kuoreeni osaamatta hengittää syvään ja tuntui kuin en olisi päässyt ihmisenä yhtään eteenpäin, siksi minä odotan tänä vuonna pääseväni ihmisenä suunnattomasti eteenpäin ja tavallaan kasvavani ihmisenä. Tämä vuosi on ihmisenä kasvamisen aikaa ja olen siitäkin kamalan onnellinen, tästä vuodesta tulee hyvä.

x Yksinkertaisesti se, että tämä on edelleen olemassa ja aktiivinen. Kirjoittaessani yhdeksän vuotta sitten maaliskuussa ensimmäistä blogitekstiäni minä en osannut kuvitellakaan, että vielä yhdeksän vuoden kuluttua kirjoittaisin tätä samaa blogia ilman pienintäkään aikomusta lopettaa tämän kirjoittamista. Tästä blogista on näiden yhdeksän vuoden aikana tullut ihan äärettömän vahva osa elämääni ja olen tavallaan kasvanut kiinni tähän blogiin tai tämä blogi kiinni minuun, aivan kuinka vaan, jokatapauksessa olen kamalan onnellinen siitä, että tämä blogi on edelleen olemassa ja aktiivinen.

x Yhdeksän blogivuoden aikana kehittynyt oma kirjoitustyylini. Näiden yhdeksän blogivuoden aikana olen kehittynyt kirjoittajana suunnattomasti ja samalla kehittänyt itselleni tavallaan täysin oman kirjoitustyylini, sellaisen, josta minut on suhteellisen helppo tunnistaa. Oma kirjoitustyylini on varmaan se asia, josta olen tässä blogissani kaikista ylpein.

x Vapaus purkaa omaa luovuuttani. Tämä blogi on näiden yhdeksän vuoden ajan ollut minulle itselleni paikka, jossa voin purkaa omaa luovuuttani vapaasti ilman, että kukaan on kertomassa minulle, mitä minun täytyy tehdä, tämä on ollut minulle kuin oman luovuuteni päiväkirja ja siksi tämä on ollut ja on toki edelleen minulle niin tavattoman rakas.