1. helmikuuta 2018

HELMIKUUSSA AION KIRJOITTAA RAKKAUSRUNOJA

Viikonloppu oli ehdottomasti parasta, mitä minulle tammikuun aikana tapahtui, enkä minä oikeastaan osaa edes sanoa, milloin olen viimeksi tuntenut itseni niin kokonaisvaltaisen onnelliseksi tai milloin olen viimeksi tuntenut niin suurta turvallisuutta kuin käpertyessäni sen maailman rakkaimman ihmisen käsivarsille, katsellessani häntä hetkittäin silmiin ja nauraessani tyhmästi kaikelle epäoleelliselle, saadessani kuulla, kuinka minua rakastetaan. Kävellessäni keskustassa viimeisten valonsäteiden vaihduttua pimeyteen, tarttuessani sen maailman rakkaimman käteen lumisella kotimatkalla ja kertoessani kuvausohjeita istuessani häkkivaraston lattialla, kertoessani kuvausohjeita, jotka olivatkin lopulta aivan turhia. Helmikuussa minä tahdon olla useammin yhtä onnellinen kuin viime viikonloppuna, tahdon hymyillä tyhmästi elämän tuntuessa jokaisessa hengenvedossani ja seuraavaksi aion kirjoittaa teille lisää näistä tavoitteistani helmikuulle.

IMG_3635
x Olla useammin yhtä onnellinen kuin viime viikonloppuna. Olen huomannut, että onnellisuus on huomattavan paljon kiinni omasta asenteesta ja siksi olen aktiivisesti yrittänyt muuttaa asennettani elämää kohtaan, keskittynyt enemmän niihin elämän positiivisiin kuin negatiivisiin puoliin ja kuunnellut itseäni, aivan yksinkertaisesti antanut itselleni luvan olla onnellinen. Helmikuussa aion antaa itselleni useammin luvan olla onnellinen ja keskittyä enemmän niihin elämäni positiivisiin puoliin, hymyillä tyhmästi tuntemattomille vastaantulijoille huolimatta siitä, että ulkona sataa taas räntää.

x Panostaa hyviin yöuniin. Olen aina ollut huono nukkumaan ja lapsuudesta asti olen tavallaan pelännyt nukkumaan menemistä, sillä olen tiennyt, ettei nukahtaminen koskaan ole ollut minulle helppoa. Lapsuusvuosina pelkäsin aivan suunnattomasti sitä, että nukahtaisin viimeisenä ja joutuisin yksin valvomaan ajatusteni kanssa, tämä pelko on onneksi kadonnut aikuistumisen myötä ja olen helpottanut nukahtamistani aikuisiällä ensin melatoniinilla ja viime kesästä asti myös vaihtelevasti erinäisillä lääkkeillä. Näiden avulla olen nukkunut suhteellisen hyvin viimeisimmän puolen vuoden ajan, mutta tällä viikolla olen nukkunut jotenkin äärettömän huonosti ja herännyt tunteja ennen herätyskelloa saamatta enää unta, mikä taas minun kohdallani on tarkoittanut pahimmillaan neljältä heräämistä ja niitä viiden tunnin yöunia. Helmikuussa aion panostaa hyviin yöuniin, sillä olen huomannut, etteivät viiden tunnin yöunet ole minulle riittävät ja huonosti nukuttu yö vaikuttaa negatiivisesti koko seuraavaan päivään, helmikuussa aion nukkua paremmin, rauhoittua iltaisin kunnolla ennen nukkumaan menemistä ja harrastaa päivisin liikuntaa, tiedän, että se auttaa minua nukkumaan.

x Matkustaa Helsinkiin maailman rakkaimman ihmisen kanssa, hengittää vapautta aivan jokaisella hengenvedollani ja antautua musiikin voimalle loppuunmyydyllä Tavastialla yleisömeren keskellä Milky Chancen noustessa värivalojen loisteeseen. Odotan tätä päivää enemmän kuin mitään helmikuussa ja olenkin viimeisimmät päivät fiilistellyt yhtyeen musiikkia enemmän kuin varmaan puoleen vuoteen, yhdentoista päivän päästä aion olla aivan tavattoman onnellinen.

x Lukea vihdoin loppuun Minna Torpan ja Aurora Reinhardin kirjan nimeltä Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina ja kirjoittaa siitä teille, nimittäin huolimatta siitä, että kyseinen huvila-alue on hiljalleen kohtaamassa loppunsa, alueen historia kiinnostaa minua edelleen. Kruunuvuoren huvila-alueen historia on nimittäin erittäin mielenkiintoinen ja monimuotoinen, erityisen kiinnostavaa omasta mielestäni on kuitenkin se, kuinka tämä kaunis Kruunuvuorenlampea ympäröivä alue huviloineen päätyi vaiherikkaan elämänsä päätteeksi lopulta rapistumaan oman onnensa nojaan. Olen itse käynyt alueella kolmesti asuessani Helsingissä ja suunnitelmissani on käydä ottamani valokuvat myöhemmin tässä kuussa läpi, jotta voin käyttää kuvia blogissani, nehän nimittäin ansaitsevat ehdottomasti päästä julkaistuksi uudelleen.

IMG_3643

x Kirjoittaa rakkausrunoja. Olen viimeisimmän vuoden aikana kirjoittanut useasti siitä, kuinka tahtoisin taas kirjoittaa runoja ja kuinka kaipaan niitä hetkiä, kun Helsingissä asuessani istuin pienellä parvekkeellani kirjoittamassa pimeyden laskeuduttua. Eilen kirjoitin ensimmäistä kertaa aivan luvattoman pitkään aikaan rakkaudesta runomuodossa ja se oli tavallaan aivan äärettömän vapauttavaa, joten Helmikuussa aion kirjoittaa nimenomaan rakkausrunoja, aion kirjoittaa istuessani kynttilöiden valaisemassa asunnossani, aion kirjoittaa ennen auringonnousua ja juuri ennen auringonlaskua. Aion kirjoittaa, sillä ensimmäistä kertaa aivan luvattoman pitkään aikaan tuntuu siltä, että on vain ihan yksinkertaisesti saatava kirjoittaa, saatava kirjoittaa julkaisematta minnekään, aion kirjoittaa, koska tulen siitä tavattoman onnelliseksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti