14. joulukuuta 2017

JOULUFIILIS ALEKSANTERINKADUN VALOISSA

IMG_0449IMG_0443IMG_0452

Joulukuun ensimmäisenä iltana hukuin musiikkiin värivalojen loisteessa, nostin käteni ilmaan kitarasoundin kulkiessa armottomasti pitkin selkärankaani ja huusin ääntäni käheäksi kallionlohkareiden murtuessa rintalastani alta musiikin käsittämättömästä voimasta, olin jokaisella hengenvedollani enemmän kuin koskaan elossa. Von Hertzen Brothers oli yksinkertaisesti aivan uskomaton, mietin kävellessäni myöhemmin samana iltana rautatieasemalta Aleksanterinkadulle hengittämään onnellisuutta keuhkojeni täydeltä, katselemaan jouluvaloihin verhoutuneen kaupungin kauneutta linssin lävitse ja olemaan hetken olemassa vain itseäni varten, olemaan hetken niin kuin olin kolme vuotta sitten kävellessäni samoja kadunkulmia, pysähtyessäni ihastelemaan kaiken kauneutta ihmisvilinän keskellä ja hymyillessäni tyhmästi.

Helsingissä asuessani minulla oli tapana kulkea vuoden pimeimpien kuukausien aikana pitkin jouluvaloihin verhottua Aleksanterinkatua, pysähtyä hetkittäin katselemaan kaiken ääretöntä kauneutta ja hymyillä typerästi vastaantulijoille. Minulla oli tapana käydä nauttimassa Tuomaan Markkinoiden jouluisesta tunnelmasta, katsella pikkulasten nauravan karusellihevosten selässä ja kiivetä Tuomiokirkon portaat ylös asti voidakseni ikuistaa sen käsittämättömän kauneuden valokuvaan, ikuistaa kaiken sen, jotta muistaisin vielä monen vuoden päästäkin, kuinka siinä hetkessä en osannut kuin hymyillä. On kulunut melkein kolme vuotta siitä, kun muutin kauas raitiovaunujen kolinasta ja minä olen huomannut kaipaavani sitä aina joulukuun saapuessa, kaipaavani Aleksanterinkadun jouluvaloja, Tuomaan Markkinoiden jouluista tunnelmaa ja Stockmannin jouluikkunan ihastelemista, ehkä siksi minulla on ollut näiden kolmen vuoden ajan tapana matkustaa vuoden viimeisinä hetkinä raitiovaunujen kolinaan katselemaan jouluvalojen loistetta, nauttimaan hetkeksi kaikesta siitä ja olemaan niin kuin olin kolme vuotta sitten, hengittämään aivan jokaisen hengenvetoni rauhallisesti.

IMG_0429IMG_0435IMG_0402IMG_0439IMG_0410

Tänä vuonna en ehtinyt nauttimaan Tuomaan Markkinoiden jouluisesta tunnelmasta, sillä ne alkoivat vasta vuorokausi vierailuni jälkeen, mutta ehdin katselemaan jouluvaloihin verhoutunutta Aleksanterinkatua linssin lävitse ja pysähtyä ihastelemaan Stockmannin jouluikkunaa, joka saa minut vuosi toisensa jälkeen hymyilemään tyhmästi. Tavallaan minä tarvitsen aina vuosittain sen hetken Aleksanterinkadulla, enkä pelkästään siksi, että voin hetken olla kuin kolme vuotta sitten vaan myös siksi, ettei yksinkertaisesti mikään saa minussa aikaan samanlaista joulufiilistä kuin jouluvaloihin verhoutuneen Aleksanterinkadun katseleminen linssin lävitse, mikään ei voisi koskaan korvata minulle sitä hetkeä tai saada minua hymyilemään joulukuun pimeydessä yhtä tyhmä näköisesti. Minä vain yksinkertaisesti rakastan kaikkea sitä ja siksi suosittelen vierailemaan, jos mahdollista, vielä joulukuun aikana Aleksanterinkadulla ja pysähtymään aina hetkittäin vain ihastelemaan kaikkea sitä sanoinkuvaamatonta kauneutta, nauttimaan hetken jouluisesta Helsingistä.

IMG_0431IMG_0198IMG_0434

2 kommenttia:

  1. Mäki kävin kuvaa noita jouluvaloja, on ne vaan kauniita! Sait hyviä kuvia napattua!:)

    http://jasukuvaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista