4/09/2017

MIES JONKA KEIKKOIHIN EI TARVITSE PELÄTÄ PETTYVÄNSÄ

Olavi Uusivirta on siitä mielenkiintoinen artisti, ettei keikoilla koskaan tarvitse pelätä pettyvänsä, nimittäin Olavin keikat ovat poikkeuksetta täynnä niin käsittämätöntä energiaa ja onnellisuutta, että sitä fiilistä yleisömeren keskellä on lähes mahdotonta kuvailla sanoin. Olen nähnyt kyseisen artistin luvattoman useasti värivalojen loisteessa, olen juonut punaviiniä eturivissä Korjaamolla, laulanut sydämeni pohjasta Ilosaarirockin päälavan edustalla ja tanssinut jalkani kipeiksi Tavastialla. Olen itkenyt vuolaasti ja tarttunut ystäviäni kädestä sanojen keltainen laiva on lastattu meillä / punainen laiva on lastattu meillä / sininen laiva on lastattu meillä aikana, mutta kertaakaan minä en ole joutunut pettymään, kertaakaan en ole lähtenyt keikalta ajatellen, ettei se oikeastaan ollut hyvä. Perjantaina seisoin taas yleisömeren keskellä Olavi Uusivirran keikalla osaamatta sanoa, kuinka monetta kertaa, mutta tanssin jalkani taas kipeiksi siitä loputtomasta onnellisuudesta ja hymyilin enemmän kuin koskaan uskaltaisin myöntää, albumi kerrallaan, tiedättehän aina Olavista Nuoruustangoon, kävin läpi vuosien takaisia muistoja musiikin syleilyssä.

Annoin musiikin keinuttaa mukanaan vuosien takaiseen kesäöiden harmoniaan lintujen lentäessä tummansinisellä taivaalla, nuoruusvuosien viattomuuteen tuulenhenkäysten tarttuessa hiuksiin ja niihin kauneimpiin hetkiin, kun maailma pysähtyi hetkeksi aloilleen rantahiekan tuntuessa lämpimältä paljaiden jalkojemme alla. Nousuhumalaan auringonlaskun harmonian verhotessa kovin rakasta maisemaa vaaleanpunaiseen, tuntemattomille kadunkulmille aamuyön hiljaisuudessa betonikaupungin uinuessa rauhaisasti ympärillämme, jokaiseen kotimatkaan rikkinäisissä sukkahousuissa hiekkateillä. Viimeiseen kesään maailman rakkaimmassa pikkukaupungissa ja lopulta kevääseen, jolloin olin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti rakastunut, rakastunut mieheen, joka nukkuu tälläkin hetkellä vieressäni kirjoittaessani tätä, mutta nimenomaan siitä Olavi Uusivirran keikoissa on luultavasti omalla kohdallani kysymys, muistoihin palaamisesta ja siitä loputtomasta energiasta, joka saa tanssimaan jalat kipeiksi kerta toisensa jälkeen värivalojen loisteessa, vaikka epäilemättä osuutensa tässä yhtälössä on myös Olavin aivan uskomattomalla lavakarsimalla. Niin uskomaton mies, naurahdin itsekseni kävellessäni puolenyön aikaan pimeyteen verhoutuneita katuja, kertakaikkiaan juuri niin uskomaton mies, etten minä voi kuin suositella keikkalippujen ostamista.

IMG_9134IMG_9129IMG_9131

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti