9. maaliskuuta 2017

HETKIÄ TUNTEIDEN ÄÄRIPÄISSÄ

IMG_8584IMG_8599

Musiikki on kuulostanut tänään turvallisemmalta kuin kuukausiin, minä olen istunut aamuisessa ruuhkabussissa musiikin keinuttaessa mukanaan vuosien takaisiin muistoihin, kävellyt keskustassa kuiskaillen ilmaan rakkauttani ilman pienintä äännähdystäkään ja hymyillyt vahingossa tuntemattomille vastaantulijoille. Olen sulkenut silmäni liikennevaloissa kitarasoundin kulkiessa pitkin selkärankaani, tanssinut askeleeni kävellessäni tämän harmaaseen verhoutuneen kaupungin melankoliassa ja tuntenut rintalastan alla niin uskomattoman suurta onnellisuutta, että hetkittäin olen tahtonut yksinkertaisesti vain huutaa kaikesta siitä onnellisuudestani. Antautua musiikille jokaisella hengenvedollani istuessani hämärässä yksiössäni ja keinuessani musiikin mukana tunteiden ääripäissä, vuolaiden kyynelten valuessa kuin tahdostani riippumatta poskipäilleni ja kylmien väreiden juostessa kalpealla ihollani.

On ollut musiikkia vuosien takaa ja musiikkia, joka on ilmestynyt kuluneen vuoden aikana, on ollut uskomattoman rakkaita sanoituksia ja musiikkiin verhoutuneita tunteita, niitä sellaisia, jotka kuvitteli unohtaneensa kauan sitten, toivottomasta melankoliasta suunnattomaan onnellisuuteen. Yksinkertaisesti ihan äärettömän rakasta musiikkia ja nimenomaan siksi on tuntunut niin sanoinkuvaamattoman turvalliselta antautua musiikin keinuttaessa mukanaan tunteiden ääripäissä, vuosien takaisissa muistoissa, on tuntunut turvalliselta sulkea silmät liikennevaloissa, antaa kyynelten valua poskipäille ja tuntea, kuinka musiikki ottaa hellään syleilyynsä. Tuntea, kuinka musiikki hetkittäin kuljettaa minua jokaisella hengenvedollaan lähemmäs minua itseäni, lähemmäs sitä typerän onnellista tyttöä, joka istui iltaisin parvekkeella kirjoittamassa keskeneräisiä lauseita ja valvoi aamuyön ensimmäisiin tunteihin musiikin kanssa. Tahtoisin taas olla sellainen ja tänään hetken olinkin, siksi olen musiikille niin käsittämättömän kiitollinen, musiikki ei anna unohtaa, vaikka minussa kaikki huutaisi unohdusta niin, etten lopulta voisi enää kuiskatakaan.

IMG_8611

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti