1/17/2017

nää päivät on kuin roskii tuulessa

IMG_7346IMG_7364

Olisin halunnut, että tämä vuosi olisi alkanut kauniimmin, että auringonsäteet olisivat murtautuneet aamuisin verhojen lävitse ja maisema olisi pukeutunut auringonlaskujen aikaan vaaleanpunaiseen, että olisin osannut kirjoittaa onnellisuudesta ja hymyillä enemmän. On ollut kauniita hetkiä pienessä yksiössä, rauhallisuutta elokuvateatterin hämärässä ja äärettömään onnellisuuteen nukahtamista kylminä talviöinä, mutta tänään oli kuitenkin vuoden ensimmäinen päivä, kun hengitin onnellisuutta aivan jokaisella hengenvedollani. Hengitin onnellisuutta herätessäni ennen auringonnousua, vieraalta tuntunut maisema ikkunalasin takana oli kaikessa harmaudessaan rauhoittava ja laminaattilattia jalkojeni alla turvallisen kylmä, musiikki äärettömän kaunista.

Tanssin villasukat jalassa ympäri pientä asuntoani musiikin keinuttaessa mukanaan harmoniassa ja sanoissa nää päivät on kuin / roskii tuulessa / me herätään ja / lennetään mukana / kuljetaan samat kadut / kuin viime yön unessa / ne johtaa samaan paikkaan naapurin ovikellon soidessa toista kertaa saman aamupäivän aikana, istuin petaamattomassa sängyssä juomassa vaniljateetä ja viritin akustisen kitarani kuulostamaan kauniilta. Niin minä soitin ensimmäistä kertaa tänä vuonna kitaraa ja otin vuoden ensimmäiset valokuvat rakkaimmalla kamerallani, rakastin ensimmäistä kertaa tänä vuonna musiikkia niin äärettömästi, ettei siihen riittäisi sanat ja kirjoitin lauseita, jotka eivät jääneet keskeneräisiksi, kertoivat aivan ensimmäistä kertaa tänä vuonna onnellisuudesta, suunnattomasta rakkaudesta. Katselin vielä pimeyteen verhoutunutta maisemaa ikkunalasin takana, hymyilin itsekseni ja kuuntelin vielä sanoja "näin tänään tyhjän kuumailmapallon taivaalla / saako silloin toivoo? / tuoko se onnea?" Uskoin vahvasti, että silloin voi toivoa ja siksi suosittelen kuuntelemaan Pariisin Kevään uuden biisin, odottamaan parin viikon päästä julkaistavaa albumia rakkaudella.

IMG_7333

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti