16. marraskuuta 2016

rantasaunan viimeinen aamu

Yhtenä aamuna istuin lumihangessa ja muistelin, kuinka lapsuuden kesinä juoksimme kilpaa rantaan suurten puiden varjossa. Paljaiden jalkojen osuessa rantahiekkaan nauroimme onnellisuuttamme auringonsäteiden hyväillessä takkuisia hiuksiamme, järvivesi tuntui lämpimämmältä kuin enää yhtenäkään kesänä lapsuuden jälkeen ja naapurin laituri oli uskomattoman kaukana, kun uimme uimarenkaiden kanssa sinne ja takaisin, kylmyyden tarttuessa nilkkoihin juoksimme rantakiviä myöten vanhalle rantasaunalle, joka oli ehtinyt seisomaan aloillaan jo vuosikymmeniä ennen syntymääni. Punaisessa rantasaunassa oli kesäpäivästä toiseen uskomattoman kuuma, kun istuimme ylälauteella heittäen vettä kiukaalle ja kerroimme tarinoita kauempana järvellä asustavasta järvimöröstä, jonka olemassaoloa en uskalla vieläkään epäillä. Myöhemmin rantasauna kertoi enää ainoastaan tarinaa siitä, kuinka aika jättää jälkensä vahvimpaankin. 
 
Viime kesänä istuin viimeisen kerran niillä lauteilla, joilla olen istunut lapsuuteni kultaisina vuosina kuuntelemassa mummon viisaita sanoja ja nauramassa serkkuni kanssa kaikelle epäoleelliselle, siinä samassa rantasaunassa, jossa huolet ovat tuntuneet naurettavan pieniltä piirtäessäni huurteiseen ikkunalasiin sydämiä. Niin tuntui sinäkin iltana ja unohduin miettimään, kuinka on yksinkertaisesti maailman parasta istua nimenomaan siinä. Pukuhuoneen naulakossa roikkui edelleen pyyhkeitä edellisten saunojien jäljiltä ja ovenkarmin kaiverruksessa oli edelleen vanhempieni nimikirjaimet vuosien takaa, katsoin viimeisen kerran taakseni ja kuuntelin, kuinka ovi narahti takanani lähtiessäni kävelemään kohti keltaista puutaloa. Se oli maailman paras sauna, mietin suunnatonta haikeutta sydämessäni sinä marraskuisena aamuna, kun katsoin sen maailman parhaimman saunan viimeisiä hetkiä, sen saunan, jonka seinät olivat nähneet uskomattoman kauniita rakkaustarinoita, ikuistaneet lapsuuden onnellisimpia hetkiä auringonsäteiden osuessa ikkunalasiin ja auringonlaskun vaihtuessa pimeyteen kuulleet yksinäisen sydämen kuiskailevan rikkinäisyyttään.

    Sen rantasaunan sydän ei ollut yksinäinen, eikä se lakannut lyömästä yksinäisenä.

sauna 075sauna 101sauna 105sauna 112sauna 150sauna 131sauna 139sauna 190

2 kommenttia

  1. Oho. Nää kuvat on kyllä upeita, mutta vähän pelottavallakin tavalla. Vau!

    VastaaPoista
  2. Hei! Blogissani olisi sinulle tunnustus! :)

    http://tassaetnyt.blogspot.fi/2016/11/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.