23. lokakuuta 2016

muutan ympyrätalon s-marketin pakastealtaaseen

Minä odotin syksyä enemmän kuin mitään tänä vuonna, odotin pimeneviä iltoja ikkunalasin takana ja niitä aamuja, kun kylmyys tarttuu sormenpäihin ja linssin lävitse maailma näyttää uskomattoman kauniilta, odotin kauneuteen pukeutuvaa luontoa ja hiljenevää kaupunkia, odotin enemmän kuin mitään ja siitä huolimatta se kaikki meni tavallaan ohitse. Koko sen kauneimman syksyn ajan minä taistelin joko itseni kanssa tai itseäni vastaan, purin aamuisin huuleni verille ollakseni itkemättä ja nukahdin iltaisin näkemään vain sekavia unia, heräämään keskellä yötä ahdistukseen. Kadotin itseni loputtomaan yrittämiseen, teennäiseen hymyilemiseen ja naurettaviin valheisiin, hetkittäin kuvittelin olevani onnellisempi kuin osaisin koskaan sanoin kuvailla, mutta en kuitenkaan ollut. En yksinkertaisesti osannut olla ja se on käsittämättömän surullista, siksi aion tästä eteenpäin olla yksinkertaisen rehellisesti surullinen ja ahdistunut, mutta myös äärettömän onnellinen, kun siltä tuntuu, en tahdo teeskennellä enää mitään tai yrittää väkisin olla jotain, mitä en kuitenkaan ole.

Kaikesta huolimatta syksyssä oli onnellisuuttakin, oli niitä kauniita aamuja auringonsäteiden murtautuessa ikkunaverhojen lävitse ja niitä pimeitä iltoja, kun käveltiin kauppaan juuri ennen yhtätoista, nukahdettiin puolenyön jälkeen Netflix-sarjoihin. Sitten oli tekstikokonaisuus, jonka teemoina ovat rakkaus ja tyhjyys, miehisyys, sisqo, woody allen, kuristuminen ja julkinen liikenne sekä tietenkin black metal -teepaidat, intiaanien hautausmaat, kauhu ja porno, fomo, afrikan tähti, kuolleet idolit ja artistin pyrkimys päästä ironiasta vilpittömyyteen, tekstikokonaisuus nimeltä post-alfa. Juuri se tekstikokonaisuus, jota olin odottanut uskomattoman innoissani ja joka ylitti odotukseni mystisyydellään ja raakuudellaan, tekstikokonaisuus, joka ei aukea ensimmäisellä lukukerralla eikä vielä toisellakaan, tekstikokonaisuus, joka saa sydämen hetkittäin pysähtymään ja kylmät väreet juoksemaan kalpealla iholla. Post-alfa on vähän kuin tämä syksy, tiedättehän, muuttuvaa rytmiä sydämessä ja kylmiä väreitä iholla, täysin varoittamatta ja tahallaan, armottomasti.

004038002052008