22. syyskuuta 2016

kolme satunnaista asiaa minusta

IMG_1685IMG_1686

3  A S I A A,  J O I S T A  P I D Ä N
Syksy. Vannon, ettei mikään inspiroi minua niin kuin syksy ja pimenevät illat, kun voi kävellä kotiin viimeisten auringonsäteiden vaihtuessa vähitellen pimeyteen ja istua sitten kotona rakkaan musiikin kanssa kynttilän valossa, kuunnella syyssateiden hakkaavan armottomasti ikkunalautaan aamuyön ensimmäisinä tunteina ja pukeutua lämpimiin neuleisiin niinä aamuina, kun taivas tarttuu kengänpohjiin ja kylmyys tarttuu olkapäähän, juoda vaniljateetä pitääkseen itsensä lämpimänä.
Musiikki. Sen lisäksi, että syksy inspiroi minua aivan suunnattomasti, se saa myös poikkeuksetta aina rakastumaan musiikkiin tavalla, jota en olisi osannut koskaan kuvitellakaan, rakastumaan niin palavasti, ettei siinä ole oikeastaan mitään järkeä. Viimeaikoina olen kuunnellut paljon musiikkia, jota rakastin vuosia sitten ja johon olen rakastunut tänä syksynä taas uudelleen, esimerkiksi A Skylit Drive ja Death Cab for Cutie ovat olleet aivan suunnatonta rakkautta, suosittelen kuuntelemaan pimeinä syysiltoina.
♥ Vanhat blogitekstit. Olen viimeaikoina lukenut nimenomaan oman blogini tekstejä vuodesta 2010 eteenpäin ja on myönnettävä, että aivan kaikesta huolimatta olen alkanut kaivata entistä itseäni, sitä melankoliaan turvautuvaa tyttöä, joka rakasti valokuvaamista osaamatta kuitenkaan oikeasti kuvata ja istui seitsemännen kerroksen parvekkeella kylminä syysiltoina, kun ei ollut olemassa mitään muuta kuin se ilta ja ne ihmiset, jotka merkitsivät enemmän kuin mikään. Sitä tyttöä, joka jaksoi uskoa unelmiinsa ja oli elossa jokaisella hengenvedollaan, ei pelkästään olemassa vaan elossa ja hetkittäin käsittämättömän onnellinen siitä.

3  A S I A A ,  J O I S T A  E N  P I D Ä
Neljä viikkoa kestänyt yskä. Vannon, että olisin uskomattoman onnellinen, jos tämä aivan käsittämätön yskä päättäisi päästää minusta vihdoin irti, en vain enää yksinkertaisesti jaksa tätä tai sitäkään, että tuntuu kuin olisin jatkuvasti kipeänä. Kun jonain päivänä voin esimerkiksi pyöräillä aamuisin keskustaan yskimättä keuhkojani pihalle tai menemään iltaisin lenkille tuntematta jatkuvaa heikotusta, olen äärettömän onnellinen.
Stressi. Stressasin ala-asteella siitä, kuinka minä en osannut liikuntatunneilla pelata lentopalloa tai tehdä kuperkeikkaa takaperin, yläasteella stressasin siitä, tulenko koskaan sopeutumaan joukkoon ja lukiossa stressasin siitä, pääsenkö kursseja läpi ja olenko huonompi kuin muut. Nykyään stressaan aivan kaikesta ja sen lisäksi, että stressaan kaikesta järkevästä stressaan myös jokaisesta pienestä asiasta, joihin en voi itse mitenkään vaikuttaa ja vaikka se tuntuu aivan järjettömältä, en vain yksinkertaisesti osaa olla stressaamatta.
Pinnallisuus ja itsekeskeisyys, no words needed.

3  A S I A A ,  J O I T A  T E I N  V I I K O N L O P P U N A

Piilouduin peiton alle katsomaan turhia televisio-ohjelmia, söin mutakakkua ja nukahdin maailman rakkaimman ihmisen viereen. Siinä, missä muut rakastavat parisuhteissa niitä romanttisia iltoja hienoissa ravintoloissa tai elokuvateattereissa, minulle parisuhteessa kaikista rakkainta ovat nimenomaan ne illat, kun ei tarvitse poistua kotoa tai tehdä mitään erityistä, ne illat, kun voi yksinkertaisesti vain olla.
Kävelin Tourujoella kameran kanssa, rakastin syksyn jokaisella hengenvedollani ja kuuntelin aivan ihanan Ellinooran debyyttialbumia, joka on muuten aivan ehdottomasti yksi tämän syksyn parhaimmista albumeista, suosittelen kuuntelemaan nimenomaan semmoisena aurinkoisena syyspäivänä, kun ei ole kiire mihinkään.
Vietin ikuisuuden Sokoksen leluosastolla ostamatta kuitenkaan mitään.

3  A S I A A ,  J O T K A  O S A A N
Nähdä ja kuulla maailmassa sellaisia asioita, jotka jäävät monelta huomaamatta. Piilotettuja tunteita ihmisten kasvoilla, uskomattoman pieniä asioita luonnossa ja niitä lähes huomaamattomia yksityiskohtia musiikissa, niitä sellaisia, jotka sitten tekevät jostain biisistä itselleni uskomattoman suuren.
Olla aivan järjettömän itsekriittinen. Kirjoitan ja valokuvaan huomattavasti enemmän kuin mitä koskaan uskaltaisin julkaista missään, nimittäin riippumatta siitä, kuinka hyvin muiden mielestä olen onnistunut esimerkiksi jossain tekstissä tai kuinka hienon valokuvan olen muiden mielestä ottanut, en ole itse koskaan täysin tyytyväinen teksteihin tai valokuviini. Samaa itsekriittisyyttähän on siis havaittavissa lähes kaikessa tekemisessäni, en vain yksinkertaisesti ole koskaan tyytyväinen mihinkään, mitä teen.
Eksyä, esimerkiksi paloportaisiin.


3  A S I A A ,  J O I T A  E N  O S A A 
Pelata lautapelejä. Olen viimeksi varmaan päiväkoti-ikäisenä pelannut lautapelejä ja minulla ei ole nykään pienintäkään käsitystä, kuinka mitään lautapeliä pelataan. Muuttuva labyrintti on kuitenkin poikkeus osaamattomuudessani, kyseinen peli nimittäin kaivetaan aina jouluisin jostain kaappien kätköistä ja sitä väitän osaavani pelata, vaikka en siinäkään uskomattoman hyvä koskaan ole ollut.
Mennä iltaisin ajoissa nukkumaan. Minun pitäisi nykyään taas elää sellaisessa suhteellisen tavallisessa päivärytmissä mennen nukkumaan ennen yhtätoista illalla ja heräten seitsemän aikaan aamulla, on kuitenkin aivan äärettömän vaikeaa mennä nukkumaan ennen puoltayötä inspiraation saapuessa nimenomaan iltaisin. 
Soittaa pianoa oikein ja tällä tarkoitan siis lähinnä sitä, että sormeni eivät tanssi koskettimilla oikeassa järjestyksessä vaan hyppivät toistensa ylitse ja esimerkiksi vasemman käden keskisormi harvoin osallistuu soittamiseen ollenkaan, lisäksi pidän soittaessani käsiäni väärässä kulmassa ja ilmeisesti myös istun väärin. Toisaalta en ole itse koskaan kärsinyt tästä osaamattomuudestani ja ainoastaan yksi soitonopettajani on asiasta vuosia sitten maininnut.


3  A S I A A ,  J O T K A  H A L U A I S I N  O S A T A
Osata paremmin ruotsia. Tilannehan on nyt nimittäin se, että olen osannut ruotsia kunnolla viimeksi yläasteella ja lukiossa pääsin kurssit läpi oikeastaan tuurilla, ammattikorkeassa Työelämän ruotsi ja Finanssvenska tuottivat äärimmäisen suuria ongelmia huolimatta siitä, että arvosanat olivatkin kiitettäviä.
Olla vähän tasapainoisempi ihminen. Aikoinaan kirjoitin useasti siitä, kuinka sen lisäksi, että olen kuin hiljaisuus ennen myrskyä olen myös se myrskytuuli, joka ei tunne häivähdystäkään armosta. Mielialani voivat muuttua sekuntien murto-osissa hetkittäin myös ilman varsinaista syytä, ristiriitaisuus on vähitellen muodostunut osaksi identiteettiäni ja välillä ihmettelen syvästi, miten kukaan jaksaa katsella myrskyistä mieltäni. Sellainen on nimittäin uskomattoman raskasta sekä minulle itselleni että muille ihmisille, siksi tahtoisin osata olla edes vähän tasapainoisempi ja siten myös tavallaan jotenkin helpompi ihminen.
Soittaa kitaraa paremmin, siinä kun ei voi varmaan koskaan olla liian hyvä.


3  A S I A A ,  J O T K A  M I N U N  P I T Ä I S I  T E H D Ä

Kirjoittaa taas aktiivisemmin tätä blogiakin. Kesällähän kirjoittaminen ei tosiaan yksinkertaisesti kiinnostanut, kun auringonsäteiden lämmittäessä kasvojani minun maailmani pukeutui jatkuvasti harmaaseen ja inspiraationi elämääni kohtaan oli kohtalaisen vahvasti kadoksissa, mutta syksyn saavuttua inspiraationi on palannut. Halu kirjoittaa on uskomattoman suuri, joten nyt pitäisi vaan ryhdistäytyä ja oppia kirjoittamaan myös valoisaan aikaan, sillä öisin pitäisi nykyään ilmeisesti nukkua. 
♥  Nähdä enemmän ystäviäni. Jostain tuntemattomasta syystä minusta on tullut viimeisimmän vuoden aikana uskomattoman erakoitunut ja siitä syystä minun on nykyään äärettömän vaikeaa ottaa yhteyttä ystäviini ihan vaikka kysyäkseni, että voidaanko nähdä. Toisaalta ollakseni rehellinen tämä erakoituminen alkoi tapahtua jo silloin, kun asuin vielä Helsingissä ja korvasin sosiaalisen elämäni sillä, että kävin yksin keikoilla - se on muuten edelleen yksi niistä asioista, joita kaipaan Helsingistä eniten, yksin keikoilla käymistä.
♥  Kuunnella esimerkiksi Mira Luodin debyyttialbumi keskittymättä mihinkään muuhun, en vain ole ehtinyt.


3  A S I A A ,  J O I S T A  S T R E S S A A N
Taloudellinen tilanne ja siis nimenomaan oma taloudellinen tilanne, joka ei näin työttömänä ole, eikä se muuten ollut opiskelijanakaan, välttämättä aina kovinkaan kehuttava ja viimeaikoina olen huomannut miettiväni hetkittäin tarkkaan, ovatko kaikki ostokseni oikeasti tarpeellisia (en ymmärrä, miten en silloin pari vuotta sitten stressannut tai edes miettinyt ostosteni tarpeellisuutta ostaessani naurettavia määriä keikkalippuja). Toisaalta stressaan taloudellisesta tilanteestani aina, vaikka tililläni olisi kuinka paljon rahaa, raha on vain yksinkertaisesti aivan järjettömän stressaava asia riippumatta siitä, onko sitä rahaa vai ei.
Siitä, etten osaa valokuvata tietynlaisissa olosuhteissa. Kuulostaa varmaan todella naurettavalta, mutta joissain tietyissä tilanteissa tämä stressi on todellista ja silloin valokuvaamisestakin tulee melko mahdotonta, varsinkin silloin, kun olisi oikeasti saatava nopeasti kuvia ja oltava varma, että ne kelpaavat edes itselle.
Asiat, joihin en itse mitenkään voi vaikuttaa.



3  A S I A A ,  J O T K A  S A A V A T  M I N U T  R E N T O U T U M A A N

♥ Musiikki. Olen kirjoittanut naurettavan useasti siitä, kuinka rakastan musiikkia niin käsittämättömän paljon, etteivät keskeneräiset lauseeni koskaan riittäisi kuvaamaan sitä tunnetta ja ehkä nimenomaan siksi mikään ei saa minua rentoutumaan niin kuin musiikki.
♥ Valokuvaaminen. Muistan edelleen, kuinka kymmenen vuotta sitten kävelin vanhan digikameran kanssa vanhempieni kotipihassa syysillan pimeydessä ja ymmärsin ensimmäistä kertaa, kuinka rauhoittavaa valokuvaaminen on ja kuinka uskomattoman maagista hetken ikuistaminen on, ymmärsin valokuvaamisen hienouden, vaikka silloin ottamani kuvat olivatkin suhteellisen huonoja. Siitä illasta lähtien valokuvaaminen on kuitenkin ollut minulle kaiken itsensä ilmaisemisen ja luovuuden purkamisen lisäksi tapa rauhoittua.
♥ Luonto. Väitän, että ihan jokaisen ihmisen pitäisi hetkittäin kävellä sinne lähimpään metsään, kuunnella musiikin sijaan metsän humisevan vaimeasti ympärillään ja sulkea silmänsä, mikään ei nimittäin ole samalla tavalla rauhoittavaa kuin luonnossa liikkuminen ja se suunnaton rauha, kun liikenteen äänet jäävät taakse.

3  A S I A A ,  J O T K A  P U E N  M I E L E L L Ä N I  P Ä Ä L L E N I
♥ Vanha villakangastakkini, joka tulee olemaan tänä talvena jo seitsemättä talvea käytössä. Tilannehan on nimittäin se, etten ole kertaakaan tämän seitsemän vuoden aikana löytänyt yhtä täydellistä villakangastakkia korvaamaan nykyään jo suhteellisen kulunutta takkiani, joka ei todellisuudessa enää edes lämmitä tarpeeksi kovimmilla pakkasilla. Se on silti edelleen täydellisin villakangastakki ikinä.
♥ Vansit. Olen harvoin merkkiuskollinen vaatteiden suhteen, mutta jokapäiväiseen käyttöön ostamieni kenkien täytyy aina olla ehdottomasti Vansit, enkä oikeastaan ostotilanteessa edes harkitse muita merkkejä. Tottakai kaapistani löytyy muitakin kenkiä, mutta Vansit ovat ehdottomasti kaikista eniten käytössä.
♥ Lämpimät neuleet. Ei varmaan tarvitse selittää, koska syksyllä ei ole mitään täydellisempää.

3  A S I A A ,  J O I T A  E N  P U E  P Ä Ä L L E N I
♥ Leveälahkeiset housut lukuunottamatta kotihousujani, joita en koskaan julkiselle paikalle päälleni pukisi. Muistan vannoneeni yläasteella, etten koskaan pukeutuisi pillifarkkuihin ja nykyään ne ovat kuitenkin ainoat housut, jotka suostun pukemaan päälleni tai joiden ostamista edes pystyn harkitsemaan.
♥ Liian kireät vaatteet. Olen lähes aina ollut vaatteiden suhteen uskomattoman mukavuudenhaluinen, eikä minulla siis tulisi mieleenkään pukeutua liian kireisiin vaatteisiin oikeastaan missään tilanteessa, toisaalta minä olen myös äärimmäisen itsekriittinen ja mielestäni en näytä hyvältä missään kireissä vaatteissa.
♥ Todella lyhyet mekot. Ne eivät vain yksinkertaisesti näytä hyvältä päälläni, kun jokaisessa lyhyessä mekossa näytän joko liian pitkältä tai vaihtoehtoisesti liian isolta muuten, on myös mahdollista, että suurin osa näistä todella lyhyistä mekoista on minulle oikeasti liian lyhyitä ja itseäni henkilökohtaisesti ei kiinnosta esitellä takapuoltani kaikille ja näyttää samalla käsittämättömän tyhmältä.

3  A S I A A ,  J O T K A  H A L U A I S I N  H A N K K I A
♥ Ukulele. Kaksi vuotta sitten tilasin hetken mielijohteesta melodikan, joka toimi silloin terapeuttisena soittimena ja tänä syksynä minusta on tuntunut, että ukulele voisi toimia melodikan kaltaisena terapiana.
♥ Uusi tietokone. Neljä vuotta kanssani viettänyt, lukuisia hermoromahduksia konsernitilinpäätöksen suhteen kestänyt ja lukemattomia blogimerkintöjä nähnyt uskollinen kannettavani päätti muutama viikko sitten, ettei näppäimistön toimivuus ole kovin tärkeää ja tällä hetkellä tilanne on siis sellainen, että kyseinen tietokone on äärimmäisen hankalasti käytettävä ja käytän juuri siksi suurimman osan ajasta poikaystäväni kannettavaa, joka toisaalta on parempi kuin oma kannettavani on varmaan koskaan ollut.
♥ Uusia objektiiveja, niitähän ei nimittäin voi olla koskaan liikaa ja edellisen ostamisesta on vuosi.



3  A S I A A ,  J O I S T A  U N E L M O I N
♥ Matkustamisesta. Tahdon nähdä elämäni aikana mahdollisimman paljon maailmaa, kokea suuria tunteita jossain maailman toisella puolen ja kirjoittaa kaikesta siitä, valokuvata maailman ihmeellisyyttä. Jos saisin nyt matkustaa minne vain, matkustaisin ehdottomasti Islantiin valokuvaamaan syksyn kauneutta.
♥ Siitä, että voisin jonain päivänä tehdä työkseni jotain sellaista, millä olisi minulle itsellenikin oikeasti merkitystä. Olen koulutukseltani tradenomi ja vaikka mielelläni alan töitä tekisinkin, olen silti sydämeltäni niin äärettömän luova ihminen, että minun on saatava tehdä jotain muutakin kuin istua kahdeksan tuntia vuorokaudessa esimerkiksi vääntämässä kirjanpitoa, siksi minun unelmani olisi vielä jonain päivänä tehdä päivätyöni ohella jotain sellaista, mitä rakastan ja saada siitäkin mahdollisesti rahaa.
♥ Siitä, että maailma ei olisi niin käsittämättömän paha.

3  A S I A A ,  J O I T A  P E L K Ä Ä N
♥ Rakkaiden ihmisten menettämistä. En pelkää mitään niin suunnattomasti kuin rakkaiden ihmisten menettämistä, enkä tarkoita pelkästään rakkaiden ihmisten kuolemaa, rakkaita ihmisiä voi menettää muullakin tavalla ja elämässäni on tapahtunut asioita, joiden myötä olen menettänyt itselleni todella rakkaita ihmisiä niin, etteivät he vain yksinkertaisesti ole elämässäni läsnä. Ihmisten menettäminen tavalla tai toisella on satuttanut minua tähänastisen elämäni aikana suhteellisen monesti ja tiedän, että se tulee satuttamaan vielä monesti, ehkä juuri siksi pelkään niin käsittämättömän paljon, tavallaan ehkä enemmän kuin mitään.
♥ Pellet. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten kenenkään mielestä pellet voivat olla hauskoja tai oikeastaan mitään positiivista. Muistan, kuinka suhteellisen pienenä lapsena pelkäsin pelleä, joka oli vapun aikaan Prismassa taiteilemassa ilmapalloista eläimiä ja muistan, kuinka en koskaan pitänyt tai pidä edelleenkään yhdestäkään lastenohjelmasta, jossa oli pellejä. Kauhuelokuvat on vielä asia erikseen, pellet tekevät niistä yksinkertaisesti sietämättömiä, onneksi en niihin kuitenkaan joudu kamalan usein elokuvissa törmäämään.
♥ Sitä, että jonain päivänä en enää olekaan tarpeeksi vahva.

3 A S I A A,  J O I T A  T O I V O N  T A P A H T U V A N  L Ä H I T U L E V A I S U U D E S S A
♥ Sitä, että löytäisin uudelleen sen suunnattoman rakkauden valokuvaamista kohtaan ja sen riemun, kun kulkee kameran kanssa pimeyteen verhotuneilla kaduilla tai istuu auringonnousun aikaan rantahiekalla kuvaamassa sitä uskomatonta kauneutta. Olen tavallaan jotenkin unohtanut sen, kuinka järjettömän paljon rakastan valokuvaamista ja kuinka siistiä se aikoinaan oli, nykyäänhän kuvaan aivan liian vähän ja yritän yksinkertaisesti liikaa, ei jokaisen kuvan oikeasti tarvitse olla oikein valotettu tai edes oikein tarkennettu.
♥ Sitä, että minusta tulisi edes etäisesti se ihminen, joka olin esimerkiksi viisi vuotta sitten unelmoidessani muuttamisesta Tampereelle ja valokuvatessani kaikkea niin suurella riemulla, ettei siinä ollut oikeastaan mitään järkeä. Tahtoisin osata taas innostua kaikesta samalla tavalla ja luottaa, että unelmat voivat toteutua.
♥ Sitä, että tämä teksti valmistuisi nimenomaan juuri nyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti