SAHALLA SOI @ ISNÄS 06 08 2016
Yhtenä päivänä katsottiin maisemaa bussin likaisen ikkunalasin takana, odotettiin vaihtoyhteyttä Mikkelissä uskomattoman kauan ja seitsemän jälkeen illalla jäätiin pois jossain, missä en ollut koskaan ennen käynyt. Myöhemmin käveltiin hiljaisen hiekkatien reunaa, istuttiin kostealla nurmikolla kuuntelemassa musiikkia illan vähitellen viilentyessä ja sitten niinä aamuyön ensimmäisinä tunteina kiivettiin vanhan puutalon yläkertaan kuuntelemaan hiljaisuutta, nukahtamaan täydelliseen pimeyteen sateen ropistessa vaimeasti ikkunalasiin, enkä minä en ole varmaan koskaan nukkunut yhtä rauhallisesti. Herännyt siihen samaan rauhallisuuteen ja alakerrasta kuuluviin ääniin, siihen tomaattikeiton tuoksuun, istunut autossa käsittämättömän onnellisena laulaen jokaisen tietämäni biisin mukana ja kävellyt myöhemmin taas hiekkatien reunaa keltaiselle talolle kuuntelemaan musiikkia, katselemaan lasten suunnatonta riemua ja hymyilemään tuntemattomille.
Yhtenä päivänä katsottiin maisemaa bussin likaisen ikkunalasin takana, odotettiin vaihtoyhteyttä Mikkelissä uskomattoman kauan ja seitsemän jälkeen illalla jäätiin pois jossain, missä en ollut koskaan ennen käynyt. Myöhemmin käveltiin hiljaisen hiekkatien reunaa, istuttiin kostealla nurmikolla kuuntelemassa musiikkia illan vähitellen viilentyessä ja sitten niinä aamuyön ensimmäisinä tunteina kiivettiin vanhan puutalon yläkertaan kuuntelemaan hiljaisuutta, nukahtamaan täydelliseen pimeyteen sateen ropistessa vaimeasti ikkunalasiin, enkä minä en ole varmaan koskaan nukkunut yhtä rauhallisesti. Herännyt siihen samaan rauhallisuuteen ja alakerrasta kuuluviin ääniin, siihen tomaattikeiton tuoksuun, istunut autossa käsittämättömän onnellisena laulaen jokaisen tietämäni biisin mukana ja kävellyt myöhemmin taas hiekkatien reunaa keltaiselle talolle kuuntelemaan musiikkia, katselemaan lasten suunnatonta riemua ja hymyilemään tuntemattomille.
Isnäs oli yksinkertaisesti vain äärettömän ihana, enkä voinut olla rakastamatta suunnatonta rauhallisuutta omenapuiden varjossa tai niitä kauniita ihmisiä rikkoutumaton onnellisuus kasvoillaan, enkä varsinkaan sitä, kuinka astuessani sisään vanhaan keltaiseen puutaloon tyttö lauloi it's something unpredictable, but in the end is right / hope you had the time of your life akustisen kitaran säestyksellä, minä en vain voinut olla rakastamatta sitä aivan kaikkea. En voinut olla rakastamatta rakkaudestaan tanssivia ihmisiä maiseman pukeutuessa tummansiniseen samettiin, niitä kynttilöitä omenapuissa tai hiekkaa rikkinäisissä kengissäni kävellessäni pimeydessä, en voinut olla rakastamatta edes silloin, kun sydämeni lyödessä epätavallisen voimakkaasti käveltiin hiljaiseen puutaloon syömään suklaata ja nukahtamaan taas siihen aivan samaan rauhallisuuteen kuin edellisenäkin yönä, siihen niin sanoinkuvaamattomaan rauhallisuuteen.
I hope you had the time of your life, hymyilin vielä ennen aamunkoittoa.
Lähetä kommentti